Puolipidäte ja tuntuma

Tunne Hevonen -lehti pyysi minua osallistumaan artikkelisarjaan, jossa useampi opettaja määrittelee ratsastuksen perusasioita ja niiden suorittamista. Tässä kirjoittamani osuus artikkeliin, jossa käsitellään puolipidätettä ja kuolaintuntumaa.  Teksti julkaistiin Tunne Hevonen -lehdessä kesällä 2012.

Puolipidäte

Puolipidäte on tarkoitettu hevosen tasapainon muuttamiseen ja parantamiseen.  Hevonen on luontaisesti etupainoinen, eli sen painopiste on enemmän etuosan kuin takaosan päällä. Koko ratsu-uransa ajan hevonen harjoittelee kehonsa tasapainon hallitsemista, jotta se pystyisi sijoittamaan painopisteensä jokaiseen tehtävään tarkoituksenmukaisella tavalla ja muuttelemaan sitä ratsastajan pyyntöjen mukaan  ja tilanteiden vaatimalla tavalla. Koulutuksessa hevosen kokoamiskykyä eli taitoa ja fyysistä kykyä siirtää painoa etuosalta takaosalle kehitetään.

Puolipidäte on se merkki hevoselle, joka tarkoittaa, että etuosaa (niskaa, kaulaa, säkää ja rintakehää) tulisi kantaa ryhdikkäämmin, takaosaa laskea alle ja suunnata liikkeiden ponnistusvoimaa enemmän ylös-eteen.  Hevosen liikkeiden aktiivisuuden ei tulisi puolipidätteen aikana vähentyä, vaan liike vain suuntautuu uudelleen ja aktiivisuus jopa paranee. Hevosen kehon joustavuudesta, takaosan ponnistusvoimasta ja teknisestä harjaantumisesta hetkelliseen kokoamiseen riippuu, kuinka paljon hevonen pystyy asentoaan ja tasapainoaan missäkin tilanteessa muuttamaan. Ratsastajan on osattava arvioida jokaisen hevosen koulutustaso tässä asiassa ja asetettava vaatimuksensa sen mukaisesti.

Kuolaintuntuma

Hyvä kuolaintuntuma edellyttää, että hevonen suhtautuu kuolaimen suussa olemiseen ja kuolaintuntuman aiheuttaman tunteeseen suussaan rennosti ja pelkäämättä. Perustuntuma on hevoselle samanlainen asia kuin satulan aiheuttama paine sen selässä. On tärkeää ettei se aiheuta jännittyneisyyttä eikä rajoittuneisuutta hevosen liikkumisessa ja olemisessa eikä hevonen luule tuntuman olevan apu esimerkiksi hidastamiseen tai vauhdin lisäämiseen. Hevonen on siis totutettava kevyeen perustuntumaan. Ohjastuntumalla ratsastaminen on kuin käsi kädessä kulkemista.  Molempien pitää keskittyä säilyttämään tuntuma, olla tyytyväisiä tuntumalla, mukautua toisen liikkeisiin tasaisesti, yhtenäisesti,  joustavasti ja miellyttävästi. Ohjasavut tehdään perustuntumalta sen painetta muuttamalla tai suuntaa siirtämällä.

Miten puolipidäte tehdään

Jotta hevonen voisi vastata puolipidätteeseen, on sen liikkeissä oltava hyvä aktiivisuus. Hevosen on itse pyytämättä säilytettävä eteenpäinpyrkimys, oltava siis pohkeen edessä. Kyse ei ole vauhdista, hevosen ei tarvitse liikkua kovaa vauhtia, vaan ponnistaa liikkeitään vaivattomasti, tasaisesti ja jatkuvasti eteenpäin.

Kun aktiivisuus on saavutettu, ratsastaja tukee hyvässä pystyssä perusasennossa istuntaansa paikalleen tukilihaksillaan ja vähentää näin istunnan mukautumista hevosen liikkeisiin. Kädenkin mukautuminen hevosen liikkeisiin vähenee, käsi hiukan puristuu kiinni ja samalla suuntaa hevosen liikkeitä ylös etuviistoon, jotta pidäte ei estä hevosta liikkumasta, mutta ohjaa liikkeille uuden suunnan. Kättä ei voimakkaasti nosteta, suora linja kyynärpäästä ohjaa pitkin hevosen suuhun säilyy. Pidäte tapahtuu nopeasti, jottei hevosen liikkeistä sammuteta eteenpäinpyrkimystä, liike vain suunnataan uudelleen. Heti pidätteen jälkeen palataan perustuntumalle ja taas tarkistetaan hevosen liikkeiden aktiivisuus. Ratsastajan on tunnistettava vastaako hevonen pidätteeseen. Pidätettä jatketaan tai toistetaan, kunnes haluttu vastaus saadaan ja sitten myödätään palkkioksi. Jos pidätteitä tehdään vain tavan vuoksi, havaitsematta reagoiko hevonen niihin oikein, ne muuttuvat hevoselle merkityksettömiksi tai hevonen voi oppia reagoimaan niihin väärin, esimerkiksi painatumalla kuolainta vasten tai kuolaimen alle paineen tuntiessaan.

Miten kuolaintuntuma saavutetaan

Ratsastaja voi saavuttaa hyvän kuolaintuntuman, kun hän hallitsee istuntaansa niin, että vakaa perusasento säilyy tasaisesti kaikissa askellajeissa ja istunnan vakaus mahdollistaa käden mukautumisen hevosen pään liikkeisiin. Hevosen pää ja kaula liikkuvat eteen-taakse –suunnassa käynnissä ja laukassa ja ratsastajan on annettava käsiensä seurata joustavasti näitä liikkeitä pystyäkseen säilyttämään tasaisen kuolaintuntuman. Ravissa hevosen pää ei liiku, joten käsien tulee pysyä vakaasti paikallaan. Hevosen pään liike on eri kuin sen selän liike. Siksi ratsastaja ei voi tukea käsiään kiinni istuntaansa, joka liikkuu hevosen selän liikkeiden mukana, vaan olkapäät ja kyynärpäät toimivat joustimena hevosen suun ja ratsastajan istunnan välillä. Ohjaspituuden ja käsien korkeuden on oltava sellainen, että ohja ja kyynärvarsi muodostavat suoran linjan ratsastajan kyynärpäästä hevosen suuhun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s