Anna Kilpeläinen – PedaEquest ®

Varmaan yleisin huolenaihe, jonka ratsastajat ilmaisevat hevosissaan on jäykkyys. Mietin itse asiassa usein mitä nimenomaan he mahtavat tarkoittaa.

• Tuntuvatko hevosen liikkeet kankeilta?
• Ovatko askeleet kulmikkaat tai ryskyttävät ja niissä on vaikea istua tai jopa keventää?
• Pehmeys ja joustavuus puuttuu liikkumisesta, liike töksähtelee tai jopa kompuroi, hevonen tuntuu kömpelöltä?
• Askeleet ovat lyhyitä?
• Askellajien puhtaus kärsii, käynti on passimaista ja laukka nelitahtista, ravi maahan sidottua?
• Onko hevosen vaikea kääntyä tai taipua?
• Onko sen kaula jäykkä ja taipumaton?
• Tuntuvatko sen kyljet kovilta?
• Onko kuolaintuntuma kova tai tyhjä?
• Louskuttaako tai narskuttaako hevonen hampaitaan ratsastettaessa?
• Kulkeeko hevonen vinossa?
• Kantaako se häntää jäykästi tai vinossa?
• Vaikuttaako hevonen vastustelevalta ja haluttomalta, kiukkuiseltakin hoidettaessa ja ratsastaessa?
• Onko hevosen vaikea muuttaa työskentelymuotoaan?
• Tuntuvatko hevoset lihakset kovilta ja kireiltä, kipeiltäkin?
• Näyttääkö hevonen lihasköyhältä?
• Näkyykö kehossa kovia lihasmöykkyjä tai kireitä lihassäikeitä?
• Keho ei jousta kokoamiseen, hevonen vain lyhenee, mutta askel ei kevene ja kanna vaivattomasti ylämäkeen?

Ratsuhevoset ovat yllättävän usein erittäinkin jäykkiä. Valitettavasti monesti paljon jäykempiä kuin hevoset, joita ei ratsasteta lainkaan. Tällöin on selvää, että jokin ratsastuksessa jäykistää.

Kuten me ihmisetkin tiedämme, kaikki epämukavuus ja epävarmuus saa jännittymään ja jäykistymään. Jotta hevonen voisi olla notkea, sen on oltava ja voitava olla ennen kaikkea rento.

Kuvassa hevonen liikkuu sen hetkiseen tilanteeseen nähden tasapainoisesti ja melko irtonaisestikin, mutta on vasta alkutaipaleella kehoa notkistavassa työskentelyssä.

Kaikkein tehokkaimmin hevosen jäykistää jäykkä ja kovaotteinen ratsastaja. Jos kuolaintuntumassa on painetta tai muuta epämukavuutta, hevonen joutuu kaiken aikaa ponnistamaan kehollaan tuota painetta vasten tai jännittämään suojautuakseen epämukavilta tuntemuksilta. Se tekee hevosen liikkumisesta hyvin rajoittunutta ja yksipuolista. Hevonen ei pysty tasapainoilemaan takaosallaan, kun se joutuu nojaamaan vasten ratsastajan kovaa ohjastuntumaa tai välttelemään sitä kuolaimen taakse. Ohjastuntuman on siis oltava tasaisen kevyt ja joustava, jotta hevonen voisi liikkua notkeasti.

Ratsastajan jäykkä ja pomppiva istunta ja apujen käyttö saa hevosen myös väistämättä jäykistymään. Kukapa voisi liikkua rennosti, jos selkää vasten hakataan tai kylkiä tönitään joka askeleella. On tärkeää harjoittaa hallittu ja tasapainoinen istunta ja keventää silloin, kun istuminen on liian vaikeaa vaikkapa juuri hevosen jäykkyyden vuoksi.

Jäykän ja tunnottoman oloinen hevonen saattaa olla täysin turrutettu epäselvillä ja liian kovilla avuilla. Jos mikään yritys reagoida apuihin ei johdonmukaisesti johda apujen myötäämiseen, avut muuttuvat hevoselle merkityksettömiksi eikä se enää yritä reagoida niihin. Reagoimattomuus saattaa myös johtua siitä, ettei hevoselle ole opetettu, mitä sen pitäisi kyseisestä merkistä tehdä. Näihin ongelmiin auttaa kouluttaminen.

Kipu ja epämukavuus jäykistää väistämättä. Kuten jokainen tietää, epäsopivissa, hiertävissä lenkkikengissä ei voi liikkua varmasti ja joustavasti vaan varovaisesti ja jäykästi. Sama pätee hevoseen. Jos satula ei sovi tai muut varusteet kuten kovat kuolaimet tai epämukavat apuohjat ahdistavat, liikkuminen on takuulla kankeaa. Samoin, jos hevonen ei ole muutoin täysin terve ja kivuton tai kaviot ja kengitys on huonolla hoidolla. Ratsastuspohjankin tulee olla tehtäviin sopiva. Liian kovalla, upottavalla, epätasaisella tai liukkaalla pohjalla liikkuminen saa hevosen jännittymään ja varomaan liikkeitään ja sen myötä jäykistymään. Joskus selittämättömän jäykkyyden ja lihaskireyksien taustalta löytyy mahavaivoja: esim. mahahaava tai suolisto-ongelmia kuten hiekkaa suolessa. Vatsaansa varova hevonen ei yleensä halua koota itseään. Takaosan alletuominen ja vatsalihasten käyttäminen saa aran vatsan puristumaan ahtaammalle.

Lienee myös itsestään selvää, että  pelko ja epävarmuus tekee jäykäksi.  Jos hevonen pelkää ja hätäilee jotain ratsastukseen liittyvää, kuten kuolaintuntumaa, laukkaamista, ratsastajan apuja tai esimerkiksi jotain ulkopuolista asiaa, sen liikkeet ja lihaksisto jäykistyvät.

Jäykästi liikkuminen jäykistää. Jos hevosen liikkumistapa on kankea, se ei tule notkeammaksi sillä, että se jatkaa tuota kankeaa liikkumistapaansa. Paljon toistetusta liikemallista tulee syvälle lihasmuistiin tallentunut tapa. Jäykkä liike tuntuu myös hevosesta epämukavalta, mikä sekin lisää jäykkyyttä. Usein hevosia yritetään verrytellä sillä, että niitä liikutetaan kovaa vauhtia tunnin verran, jonka jälkeen lihaksisto ja ehkä mielikin on sen verran lämmennyt ja virittynyt, että hevonen tuntuu notkeammalta. Tällainen harjoittelu ei kuitenkaan ole kovinkaan tuloksekasta, koska seuraavana päivänä hevonen on yleensä vähintäänkin yhtä jäykkä. Jo pelkästään se, että suurimman osan ratsastusajasta hevonen liikkuu itselleen epämukavalla ja kankealla tavalla, saa sen suhtautumaan seuraavaankin ratsastuskertaan vastustellen. Kouluttajan ja ratsastajan vastuulla on opettaa hevoselle rento ja joustava tapa liikkua, käyttää kehoaan ja kantaa ratsastajaansa.

Epämukavassa ja epäkäytännöllisessä asennossa ja tasapainossa liikkuminen tekee jäykäksi. Jos hevonen on vino ja sen kehon painopiste puoltaa esimerkiksi oikealle, se joutuu koko ajan jännittämään lihaksillaan vastaan pystyäkseen liikkumaan suoraan tai vaadittuun suuntaan. Tämä tuntuu sen liikkeissä jäykkyytenä ja apuihin reagoimisessa hitautena, jota ratsastaja saattaa pitää kurittomuutena. Sama pätee etupainoisuuteen. Jos hevonen kiirehtii tahtiaan ja nojaa vasten kuolaintuntumaa tai liikkuu kuolaimen alla, sen painopiste on niin paljon etuosalla, että tasapainon säilyttäminen on hankalaa. Tällöin se joutuu taas jännittämään lihaksiaan pysyäkseen tasapainossa ja jäykistyy. Saman aiheuttaa liian kovassa vauhdissa liikkuminen. Kun hevonen juoksee ilman tahtia kiireisesti, se ei löydä tasapainoaan ja tahtiaan eikä pysty liikkumaan joustavasti. Myös hitaasti ja haluttomasti liikkuminen tekee kehon käytöstä kankeaa ja jäykistää hevosen.

Liian pitkät yhtäjaksoiset ja yksipuoliset työskentelyjaksot jäykistävät lihaksia. Lihasten harjoittamisen tulisi olla monipuolista ja vaihtelevaa. Jos samaa harjoitusta toistetaan lukemattomia kertoja samassa työskentelymuodossa, venyttämättä tai antamatta taukoa välillä, hevosen lihakset väsyvät, jännittyvät ja jäykistyvät. Lihaksiston harjoittamisen tulee sisältää toistuvaa vaihtelua kuormittamisen ja venyttämisen välillä sekä lepotaukoja.

Liian vaikeat harjoitukset saavat hevosen jännittymään ja jäykistymään. Jos hevoselta vaaditaan suorituksia, joihin sen tasapaino, notkeus tai osaaminen ei riitä, sitä alkaa jännittää ja kehokin jäykistyy. Ratsastajan täytyy osata tunnistaa millaiset harjoitukset ovat hevoselle sopivan haastavia ja välillä on työskenneltävä selkeästi mukavuusalueella, jotta rentous ja luottavaisuus säilyy.

Yksipuolinen kehon käyttö jäykistää. Jos ratsastus tai muu liikunta kuten juoksutus ei sisällä muuta kuin eteenpäin liikkumista ja sitäkin kaiken aikaa samassa asennossa ja samassa vauhdissa, ei ole ihme, että hevosen liikkuminen on rajoittunutta ja kankeaa. Ratsastusharjoituksissa tai maasta koulutettaessa hevosen tulee voida liikkua erilaisissa työskentelymuodoissa ja vaihdellen askelpituutta, suuntaa ja taivutusta. Rentojen ja tasapainoisten vaihtelevien väistöliikkeiden ja peruutusten harjoittelu on myös välttämätöntä, jotta hevosen keho toimisi monipuolisesti. Jos hevonen saa lisäksi tehdä itselleen sopivia puomi- ja esteharjoituksia, joissa sen tasapainosta ja levollisesta mielestä huolehditaan sekä pääsee käymään monipuolisissa ja rentouttavissa maastoissa, on sen lihaksistokin todennäköisesti hyvinvoiva. Kannattaa myös muistaa, että juuri tähän tarkoitukseen kouluratsastus on olemassa. Kouluratsastussääntöjen ensimmäinen kohta 401 kuvailee erittäin kauniisti, kuinka oikeanlainen työstentely muokkaa hevosen liikkumistapaa.

Monet hevoset viettävät ratsastuksen lisäksi aikansa seisten karsinassaan ja pienessä tarhassa, joka ei anna virikkeitä liikkumiseen. Tarhaseuran puutteessa ulkoilukin on usein pelkkää seisoskelua. Sekin kannattaa ottaa huomioon, että vaikka hevosella olisikin muutoin hyvät ulkoiluolosuhteet, jäisillä ja koppuraisilla keleillä jäykän varovaisesti liikkuva hevonen on luonnollisesti myös  jäykempi ratsastuksessa ja tarvitsee rauhallista, jumppaavaa verryttelyä notkistuakseen ja rentoutuakseen taas.

Virikkeellinen liikkuminen laumassa leikkien ja ruuan etsiskely monipuolista liikkumista vaativalla ulkoilualueella on hevoselle luontainen tapa pitää liikkuvuutta yllä. Luonnollisella tavalla kehoaan huoltava hevonen on varmasti notkeampi ja miellyttävämpi myös ratsastaa.

Lisää jäykkyydestä ja notkeudestä tällä sivustolla:

Mitä ratsun jäykkyys on?

Mistä hevosen notkeus, elastisuus ja irtonaisuus syntyvät?

Laajat liikkeet, hyvä tuki – aktiivisuuden ja hitaan tahdin liitto