Tieteen luoman teoriatiedon ja käytännön toiminnan suhde hevosten koulutuksessa aiheuttaa toisinaan sekaannuksia ja väärinkäsityksiä. Kummallakin on oma, merkittävä roolinsa, joiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kokonaisuutta.
Eläinten käyttäytymistä tutkiva tiede
Eläinten käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia ilmiöitä tutkitaan monilla tieteen aloilla. Eläinten käyttäytymistiede eli etologia (ethology) on syntynyt 1930-luvulla. 1960-luvulla kehittyneellä soveltavalla etologialla (applied ethology) tarkoitetaan puolestaan ihmisten vaikutuksen alaisena olevien eläinten käyttäytymistiedettä. Muita eläinten käyttäytymistä tutkivia tieteenaloja ovat mm. eläinlääketiede, eläinten hyvinvointitiede, biologia, psykologia, kognitiotiede, neurologia ja maa- ja metsätaloustieteet.
Eläinten käyttäytymisen tutkimus on viimeisten vuosikymmenten aikana saanut uuden ulottuvuuden, kun nykyaikaiset kuvantamistekniikat kuten magneettikuvaus ja tietokonekuvaus antavat mahdollisuudet todentaa aivojen toimintaa tarkasti. Muita, jo aiemmin käyttäytymisen tutkimuksessa käytettyjä keinoja ovat mm. käyttäytymisen havainnointi luonnontilassa ja muissa ympäristöissä, fysiologiset mittaukset ja tutkimukset sekä filosofia.
Hevonen = eläin, nisäkäs
Tutkimustieto osoittaa, että osa eläinten käyttäytymisestä on yhteistä kaikille eläimille. Erityisesti samankaltaisuutta on kaikkien nisäkkäiden käyttäytymisessä. Ihminenkin on nisäkäs, joten monet tutkimusten tulokset pätevät ihmiseenkin.
Toisaalta lajit osittain eroavat toisistaan mm. aistiensa, lajilleen tyypillisen käyttäytymisen ja aivojen rakenteen suhteen.
Hevosen kouluttajan on syytä tuntea käyttäytymisen ja oppimisen yleiset lainalaisuudet sekä hevosen lajityypillinen käyttäytyminen ja käyttäytymistarpeet.
Käytännön kouluttamisen pitkä historia
Vaikka eläinten käyttäytymistiedettä on tehty vasta alle sata vuotta, on hevosten kouluttamisella huomattavasti pidempi historia.
Hevosen kesyttämisestä on todisteita 6000 vuoden takaa ja ensimmäinen tunnettu kirjallinen hevostenkoulutusopas, Ksenofonin suomeksikin käännetty Hevostaito on kirjoitettu yli 2000 vuotta sitten. 1500-1800 -luvuilla ratsastusoppaita julkaistiin jo kymmenittäin.
Hevosia on siis osattu kouluttaa käytännössä hioutunein, sukupolvelta toisella siirretyin taidoin jo vuosituhansia. Kouluttamisella on ollut lukuisia käyttötarkoituksia kuten liikkuminen, maanviljelys, sota, taide, urheilu, jne. Monilla käyttötarkoituksilla on ollut ihmisen hengissäselviämisen ja hyvinvoinnin kannalta suuri merkitys. Siksi hevosten kouluttamisen taito on ollut arvostettua, kallisarvoista tietoa, jota on siirretty perimätietona eteenpäin.
Vanhat koulutusmenetelmät tieteen silmin
Vuosisatoja ja -tuhansia vanhoja koulutusmenetelmiä on nykyään mahdollista tarkastella nykyaikaisen tutkimuksen antaman tiedon valossa. Usein tutkimustieto osoittaa, että sukupolvien aikana hioutuneet koulutusmenetelmät noudattavat varsin tarkoin samoja lainalaisuuksia, jotka nykyaikainen tutkimus eläinten käyttäytymisestä ja oppimisesta löytää. Käytännössä toimivaksi osoittautuneen koulutusmenetelmän takana on aina tieteellisestikin todettavissa oleva käyttäytymisen tai oppimisen malli.
Tutkimuksellinen teoria vai toteutussovellus?
Hevosten koulutuksessa käytetyt menetelmät ovat usein kiistelyn aiheena. Kuitenkin kouluttamiseen voidaan kehittää lukemattomia sovelluksia, jotka voivat olla täysin toimivia. On tärkeää ymmärtää, mikä osa tiedosta on käyttäytymisen ja oppimisen muuttumattomia lainalaisuuksia ja mikä niiden varaan rakennettu sovellus.
Ajatellaan, että tutkimus on löytänyt hevosen käyttäytymisestä esimerkiksi lainalaisuudet A, B ja C. Kouluttaja 1 on kehittänyt sovelluksen, jossa A + B tuottaa tulokseksi X. Tästä muotoutuu menetelmä, jota aletaan nimittää kouluttajan 1 menetelmäksi. Kouluttaja 2 puolestaan havaitsee, että B x C tuottaa myös tulokseksi X. Tämän ympärille muodostuu koulukunta 2. Saattaa olla, että kouluttajan 1 oppilaat ja koulukunnan 2 seuraajat kiistelevät keskenään siitä, kumpi on oikeassa. Totuus on, että molemmat ovat oikeassa.
Menetelmän toimivuus voidaan selittää oppimiseen ja käyttäytymiseen liittyvän, tutkitusti todistetun taustateorian kautta. Toisaalta tutkitun taustateorian pohjalta voidaan kehittää uusia menetelmiä ja muokata vanhoja menetelmiä mahdollisesti entistäkin toimivammiksi.
Tieteellisen teorian luonteeseen kuuluu myös muutos ja kehitys. Kun tutkimukset tuottavat uutta tietoa, lainalaisuudetkin täsmentyvät ja kehittyvät, joskus jopa kumoutuvat.
Mihin teoriatietoa käytännössä tarvitaan?
Teoriatiedon avulla on mahdollista esimerkiksi selvittää, miksi jokin koulutusmenetelmä toimii tai ei toimi. Ongelmatilanteissa teoriatieto antaa mahdollisuuden purkaa ongelma osiin ja selvittää ongelmien taustalla vaikuttavat syyt ja korjata ne.
Teoriatiedon pohjalta voi tehdä perusteltuja valintoja. Kun tiedämme, miten eläin oppii tai mitkä tekijät vaikuttavat sen hyvinvointiin, on mahdollista tehdä tehokkuuteen pyrkiviä tai eettisesti kestäviä valintoja. Olemassa olevien toimintatapojen muokkaaminen helpottuu, kun tietää, mitkä osat menetelmästä on säilytettävä ja mitä voi muokata toimivuuden kärsimättä.
Omia toimintamallejaan voi analysoida teorian avulla ja tehdä tarvittavia muutoksia ja korjauksia toimivuuden tehostamiseksi ja hevosten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koulutuksen johdonmukainen suunnitteleminen on mahdollista taustateorian avulla.
Teoriatiedolla ei ole arjen kannalta itseisarvoa. Sellainen teoriatieto, jolla ei ole käytännön sovellusmahdollisuutta tai hyötyä, voi olla arvokasta tieteen kannalta, mutta sen käytännön merkitys voi olla olematon.
Parhaimmillaan tiede ja käytäntö toimivat tehokkaasti yhdessä toisiaan palvellen. Tiede tutkii käytäntöä, luo uutta ja käytäntö soveltaa ja testaa tieteen tuottamaa tietoa ja korjaa tarvittaessa mallejaan uuden tiedon mukaisesti.
Mitä tutkimus tutkii ja mistä tietoa saa?
Hevosia koskeva tutkimus tutkii mm. hevoselle lajityypillistä käyttäytymistä ja käyttäytymistarpeita, muistia, oppimista, koulutusmenetelmiä ja niiden soveltamista, hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, stressiä, sen ilmenemistä ja mittaamista, kipua, sairautta, tunteita ja älykkyyttä, jne.
Tutkimusta tehdään jatkuvasti ympäri maailmaa ja tutmusmenetelmien kehittyminen muokkaa sitä kaiken aikaa. Tutkimuksista saatu tieto välittyy käytäntöön monia eri reittejä, yleensä melko hitaasti.
Lehdissä ja netissä julkaistavat tieteelliset artikkelit käsittelevät uutta tutkimusten tuottamaa tietoa. Yliopistot ja muut oppilaitokset jakavat uutta tietoa opiskelijilleen. Erilaiset yleishyödylliset tahot pyrkivät tavoittamaan tiedonjaollaan myös kaikki kiinnostuneet eli hevosalalla käytännössä harrastajat, hevosenomistajat, tallinpitäjät ja ammattilaiset.
Suomessa ja suomeksi tietoa jakavat yleisesti mm. hevosalan järjestöt, Hevostietokeskus, Hippolis ja ProAgria sekä erilaiset muut hankkeet. Facebookistakin löytyy Hevostutkimuksia -niminen ryhmä, johon voi liittyä kuka tahansa. Englannin kielen taitavalle on luettavissa valtavasti alkuperäistutkimuksia, niiden tiivistelmiä, artikkeleita ja tietosivustoja.
Lähteitä ja linkkejä suomeksi:
Helsingin yliopisto, eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus
Helsingin yliopisto, eläinten hyvinvoinnin tutkimus
Hevostutkimuksia-facebookryhmä
Wikipedia: Ksenofonin Hevostaito
Alain Fabre, ratsastuksen bibliografia
Helena Telkänranta, kirja: Millaista on olla eläin?
Hevosen kouluttamisen perusteet -videoluento, pedaequest.com
Anna Kilpeläinen - PedaEquest ® 