Anna Kilpeläinen – PedaEquest ®

Kouluratsu muistuttaa urheilijana voimistelijaa tai vaikkapa tanssijaa. Kouluratsun fyysistä harjoittelua suunnitellessa täytyy miettiä, mitä ominaisuuksia kouluratsu tarvitsee ja mitä siis halutaan kehittää. Sääntökirja antaa hyviä ohjeita:

401. Kouluratsastuksen tarkoitus

1. Kouluratsastuksen tarkoituksena on asteittain ja järjestelmällisesti kehittää hevosen lihaksistoa ja koko olemusta, pyrkimyksenä tehdä hevosesta irtonainen, joustava ja notkea sekä toisaalta luottavainen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa, kestävä ja terve.

Tarvittavaan kehitykseen ja onnistuneisiin suorituksiin tarvitaan seuraavia fyysisiä ominaisuuksia:

• Kestävyyskunto
• Lihasvoima
• Notkeus ja kimmoisuus
• Koordinaatio ja tasapaino

Kaikki harjoittelu täytyy suunnitella siten, että hevosen liikkumisen loistokkuus ja motivaatio harjoitteluun säilyvät. Kouluratsu on esiintyvä taiteilija, jonka tulee olla innostunut työstään, jotta katsojakin nauttii näkemästään. Kivuliasta ja epämukavaa harjoittelua ei voi hevoselle perustella kuukausien tai vuosien kuluessa saavutettavilla tuloksilla, vaan jokaisen harjoitussession täytyy olla palkitseva ja innostava kokemus. Tällöin harjoittelu on myös eläimen psyykkistä hyvinvointia ajatellen onnistunutta ja hyväksyttävää.

Kestävyyskunnon ja voimaominaisuuksien tuloksekas kehittäminen

Kestävyyskunnon kohottamisessa on olennaista tunnistaa hevosen eritasoiset rasitusalueet, jotka määritellään sykkeen tiheyden perusteella. Suurin osa, vähintään 65 % kaikesta liikkumisesta tulisi olla matalilla sykkeillä peruskestävyysalueella (tämä on sitä, jossa ihmisille sanotaan, että pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta) ja muu liikunta vauhtikestävyysalueella, jonka tunnistaa siitä, että se aiheuttaa kevyttä hengästymistä ja mahdollisesti lievää hikoilua. Tehokkaimillaan valmennus vaihtelee näiden välillä intervallityyppisesti muutaman minuutin jaksoissa. Sekä peruskestävyys- että vauhtikestävyysharjoittelu ovat molemmat aerobista harjoittelua, joissa lihaksiin ei kerry maitohappoa.

Maksimikestävyysharjoittelua anaerobisella eli maitohappoalueella kouluratsu ei välttämättä tarvitse lainkaan. Maksimikestävyysharjoitteet tunnistaa siitä, että hevonen hikoilee voimakkaasti, puuskuttaa ja väsyy nopeasti. Jos anaerobista harjoittelua tehdään, sen määrä kokonaisliikunta-annoksesta tulee olla kaikkein vähäisin, 2 – 4 % ja jaksot lyhyitä käyntejä maksimikestävyysalueella. Anaerobisesti harjoiteltaessa lihaksiin kertyy maitohappoa. Tällöin kouluratsulle lajinomaiset notkeutta, tarkkuutta ja tasapainoilua vaativat harjoitteet käyvät nopeasti hankaliksi tai mahdottomiksi. Maksimikestävyyden harjoittamiseen ovat sopivia massaliikkeet kuten maastossa laukkaaminen hieman uupumisrajan yli. Seuraavien päivien harjoittelussa on otettava huomioon mahdollisesti kipeytyneet lihakset. Erityisesti lämmittely on tehtävä huolellisesti.

Olivatpa harjoittelumäärät hevosella mitkä tahansa, prosentuaalisesti näiden osuuksien on pysyttävä samanlaisina, jotta harjoittelu olisi tuloksekasta. Hevosella, jolla tehdään kuormittavia valmennussuoritteita useita kertoja viikossa, täytyy vastapainoksi olla 7-8 kertainen määrä liikkumista peruskestävyystasolla, jotta kovemmista suoritteista saataisiin paras mahdollinen hyöty. Helpoiten riittävän suuri määrä peruskuntoharjoittelua on yleensä järjestettävissä keveämpien ratsastuskertojen lisäksi liikkumaan aktivoivalla ulkoilualueella laumassa tarhailemalla/laiduntamalla. Peruskestävyystasoista liikuntaa ei käytännöllisesti katsoen voi olla liikaa.

Voimaharjoittelussa pätevät samat periaatteet. Treeni voi sisältää pienellä kuormituksella pitkiä sarjoja lyhyillä palautumisjaksoilla. Suuressa kuormituksessa treenin sisältämien harjoitteiden tulee olla lyhytkestoisia ja palautumishetkien tehtävien välillä pidempiä.

Notkeuden ja tasapainon kehittäminen

Käytännössä kaikki kouluratsastusharjoitteet tähtäävät hevosen notkeuden ja tasapainon kehittämiseen. Kouluratsastusliikkeet ovat hevosen paras voimisteluohjelma. Monipuolinen, kaikkien liikesuuntien vapautta ja joustavuutta tasapuolisesti harjoittava ja hevoselle oikealla vaatimustasolla tehty työskentely kehittää hevosen liikkeitä kohti kissamaista pehmeyttä ja joustavuutta, samalla laajuutta ja voimakkuutta. Tässä lisää aiheesta.

Tuloksekkaan harjoittelun esteitä

Jotta fyysinen harjoittelu voisi tuottaa suunnitelman mukaisia tuloksia, tiettyjen kriteerien on täytyttävä. Jos näissä tekijöissä on puutteita, harjoittelu ei etene tai etenee poikkeuksellisen hitaasti.

• Suunnitelmallisuuden ja tiedon puute

Fyysiset ominaisuudet kehittyvät haluttuun suuntaan liikuntafysiologian lainalaisuuksia noudattavalla, hyvin suunnitellulla ja toteutetulla harjoittelulla. Maratoonari, voimistelija ja voimanostaja treenaavat eri tavoilla. Ratsastajan ja valmentajan täytyy käydä huolella läpi, mitä ominaisuuksia halutaan kehittää ja miten se tapahtuu.

• Alikuormitus

Liian vähäiset vaatimukset fyysisen harjoittelun kaikilla osa-alueilla estävät tulosten saavuttamisen. Harrastaminen voi silti olla mukavaa ja henkisesti palkitsevaa. Peruskuntokin voi kehittyä tai ainakin pysyä hyvin yllä, mikäli keveää, säännöllistä rasitusta on. Kouluratsun urheilija-uralla edistyminen vaatii kuitenkin säännöllisesti myös työskentelyn käymistä lähellä kaikkien fyysisten ominaisuuksien äärirajoja.

• Ylikuormitus ja epäsopiva harjoittelu maitohappoalueella
  

Liian kuormittavassa harjoittelussa, jossa ei ole riittävästi mukana matalatehoista peruskestävyystasoista liikkumista, kunto ei hyödyllisesti pääse kehittymään. Tällöin harjoittelu vauhtikestävyysalueella saattaa jo tuntua hevosesta epämukavalta. Motivaatio laskee eivätkä tulokset parane.

Anaerobinen eli maksimikestävyysharjoittelu sisältää harjoitteluun liittyviä tekijöitä ja riskejä, jotka täytyy huomioida. Maksimikestävyysalueella harjoitteluun liittyy lihasten jäykistyminen ja voimakaskin kipeytyminen harjoittelua seuraavina päivinä. Anaerobisen harjoittelun jälkeen palautuminen vie vähintään pari päivää, joskus viikonkin. Ennen kilpailuja tai muuta tärkeää suoritusta maksimikestävyysharjoitteita kannattaa välttää 1-2 viikon ajan. Liialliseen anaerobiseen harjoitteluun liittyy myös ylikunnon riski.

Pitkäkestoinen maksimikestävyysalueella harjoittelu ei kehitä muuta kuin maitohaponsietokykyä, ei välttämättä sitäkään. Pitkäaikainen maitohapoilla työskentely kääntyy helposti itseään vastaan ja hidastaa edistymistä kehittämisen sijaan. Kouluratsulle tällainen kuormitus on hyödytöntä ja sen fyysiset haitat ovat merkittäviä. Tällainen harjoittelu on lisäksi hevoselle erittäin epämiellyttävää ja kivuliasta ja vaikuttaa voimakkaasti sen motivaatioon työskentelyä kohtaan. Hevonen alkaa käyttäytyä pelokkaasti tai vastustelevasti ratsastustilanteissa.

Kouluratsun kestävyyskunto voidaan harjoittaa myös pelkästään peruskestävyys- ja vauhtikestävyysharjoitteilla ilman anaerobista harjoittelua. Tällöin anaerobisen harjoittelun haitat on mahdollista välttää ja kaikkia muitakin fyysisen harjoittelun osa-alueita voidaan kehittää samalla, kun kestävyyskuntoa harjoitetaan. Hevosen motivaatio on mahdollista saada pysymään korkealla ja mielentila rauhallisena, kun harjoittelu ei aiheuta kipua tai epämukavuutta. Lyhyet käväisyt anaerobisella sykealueella eivät ole haitaksi.

• Vaihtelun ja taukojen puute

Harjoittelussa on hyödyllisintä vuorotella muutaman minuutin välein peruskestävyys- ja vauhtikestävyysharjoittelun välillä sekä kokoavamman ja venyttävämmän työskentelyn välillä. Ilman asennon ja työskentelytehon vaihtelua lihasten energiavarastojen palautuminen ja aineenvaihdunta heikkenee, mikä jäykistää ja alentaa harjoittelun tehoa. Liian yksitoikkoinen harjoittelu ei myöskään anna riittävän vaihtelevia ärsykkeitä lihasten kehitykseen.

Myös oppimisen kannalta hevosta motivoiva ja aivoja lepuuttava tauottaminen on välttämätöntä. Oppimisen tauoksi käy levon lisäksi esimerkiksi apujen myötääminen tai mahdollisuus venyttää muotoa ja liikkua vähemmän kootussa muodossa, mikäli se on hevoselle jo tuttu ja helppo liikkumistapa. Jos työ on lihaksia puuduttavaa tai kivuliasta esimerkiksi maitohapon vuoksi, hevosen motivaatio ja yhteistyöhalu romahtavat.

Liikkuvuuden kehittämisessä harjoittelun vaihtelevuus on välttämätöntä. Pitkät jaksot samassa asennossa ja samassa liikesuunnassa liikkumista eivät kehitä hevosen notkeutta. Notkeutta harjoitettaessa hevosen täytyy käyttää kaikkia liikesuuntiaan ja niiden liikelaajuuksien kehittymistä on järjestelmällisesti harjoitettava ja tarkkailtava.

• Puutteellinen suoritustekniikka

Oikeisiin suoritustekniikoihin tarvittavan taidon on oltava riittävällä tasolla, jotta harjoittelu tuottaisi tuloksia. Kestävyyskunnon harjoittaminen on suhteellisen yksinkertaista, mikäli harjoittelu on riittävän vaihtelevaa ja pysyy oikeilla sykealueilla. Tarvittavan voiman, notkeuden ja tasapainon harjoittaminen vaatii paljon lajituntemusta ja ratsastustaitoa, jotta harjoitus ja venytys kohdistuu oikeisiin lihaksiin.

Puuttellisilla tekniikoilla tehdyt suoritukset eivät ole pelkästään hyödyttömiä, vaan myös haitallisia, koska virheelliset toistot opettavat ja vahvistavat virheellisiä liikemalleja. Tällöin liikkeille jopa haitalliset lihakset saattavat kehittyä tarpeellisten sijaan. Virheelliset liikemallit myös kipeyttävät ja epäergonominen työskentely laskee hevosen motivaatiota ja yhteistyöhalua.

Kokematon ratsastaja tarvitsee tietysti kuitenkin mahdollisuuden harjoitella ja kehittää taitojaan. Tällöin hevonen ei ehkä edisty niin nopeasti, mutta jos sen hyvinvoinnista muutoin huolehditaan, ei siitä ole sille haittaakaan.

• Harjoittelu jännittyneillä lihaksilla

Hermostumisen, pelon, kivun, epämukavuuden tai muun syyn aiheuttama lihasten jännittyminen estää tuloksekkaan harjoittelun. Lihakset eivät veny eivätkä juuri vahvistukaan, hevonen oppii vääränlaisia, jännittyneitä liikemalleja ja pidempään jatkuessaan tällainen harjoittelu jäykistää ja kuihduttaa hevosen lihaksistoa. Ainoa hyödyllisellä tavalla kehittyvä osa-alue on kestävyyskunto.

Jännittyneenä harjoittelu on myös oppimisen kannalta hyödytöntä. Hevonen ei kykene keskittymään, sen oppiminen on turhauttavan hidasta ja oppiessaan se oppii jännittyneisyyden mukaan kaikkeen oppimaansa. On siis tärkeää, että harjoittelu tehdään rennolla mielellä ja fyysisesti pakottamatta.

• Harjoittelu kipualueella

Tehokas harjoittelu ei ylitä kipurajaa. Hevosella kipua voivat harjoittelussa aiheuttaa mm. vammat, huono palautuminen edellisestä harjoituksesta, ratsastajan kovat otteet, epäsopivat varusteet ja maitohappo lihaksissa. Kun harjoittelun yhteydessä ilmenee kipua, kivun ympärillä olevat lihakset jännittyvät ja hevonen pyrkii välttämään kipua aiheuttavaa liikettä tai asentoa. Kipu heikentää halua liikkua sekä motivaatiota suorittaa. Liikkeet muuttuvat harjoittelun kannalta epäedullisiksi ja sen myötä harjoittelu hyödyttömäksi.

Useampia treenikertoja jatkuessaan kivun kanssa harjoittelu synnyttää epäedullisia liikekaavoja, jotka puolestaan lisäävät kipuja ja vamma-alttiutta. Kun tällaiset liikemallit pääsevät hyvin opituiksi, niitä voi olla vaikeaa muuttaa vaikka alkuperäinen syy olisikin poissa.

Jatkuvalla kivulla on luonnollisesti myös monia psyykkisiä haittoja. Ikävimpiä lienee ns. opittu avuttomuus, jossa hevonen alistuu kivuliaaseen tilanteeseen eikä enää pyri helpottamaan oloaan. Tällöin hevonen alkaa käyttäytyä yleensä epänormaalin välinpitämättömästi ja apaattisesti. Hankalinta opitussa avuttomuudessa on se, että se voi jäädä varsin pysyväksi toimintamalliksi hevosella, joka siihen jossain tilanteessa on päätynyt.

Jos hevonen näyttää kipua, on syytä lopettaa välittömästi kipua aiheuttavan tehtävän tekeminen. Jos kivun syy on lihasperäinen, uudelleen voi yrittää seuraavana päivänä tai jossain tapauksessa vasta kuukausien kuluttua, kun hevonen on fyysisesti ja psyykkisesti valmiimpi tehtävään.

Tarkoituksenmukainen ruokinta

Fyysiseen kehitykseen tarvitaan oikeanlaisia rakennusaineita laadukkaasta rehusta. Heinän laatu on tärkein tekijä ja se voi vaihdella hyvinkin paljon. Heinästä kannattaa teettää rehuanalyysi ja suunnitella muu ruokinta analyysin mukaan täydentämään heinäruokintaa.

Harjoittelun seuranta

Harjoittelun edetessä täytyy aina uudelleen palata tarkistamaan tavoitteet ja seurata eteneekö harjoittelu niiden suunnassa. Hyvässä ja tuloksekkaassa harjoittelussa edistyminen on jatkuvasti ja selvästi havaittavissa. Oppimisessa tuloksia tulee joka kerta. Kunnon ja lihasten kehittymistä kannattaa tarkastella muutaman kuukauden välein. Jos tuloksia ei vaikuta syntyneen, täytyy harjoittelun kaikki osa-alueet miettiä läpi.

Lähteitä:

Tämän tekstin osalta suurin kiitos kuuluu ehdottomasti urheiluhevoshieroja ja fysioterapeutti Piia Manniselle Suomen Hevosfysiosta. Opin valtavasti uutta tekstin faktoja hioessamme :) Kiitos!

Burger, Udo & Zietzschmann, Otto (1987, 2003): The Rider Forms the Horse – Function and Development of the Riding Horse, FNbuch, Saksan Ratsastajainliiton julkaisuja.

Kinnunen, S., Heiskanen, M-L., Mäenpää, P., Lehmuskero, A. (2003): Hevosten valmennusfysiologian perusteet, Hevostietokeskuksen julkaisuja.