Hevosella on tunteet

Hevonen tuntee samoja perustunteita kuin ihminenkin. Nisäkkäillä esiintyy ainakin yhdeksää perustunnetta, joista seitsemää on tutkittu jo paljon. Nämä seitsemän ovat pelko, suru, raivo, ilo, hoivan tunne, leikki ja seksuaalinen himo. Näille kullekin tunteelle on aivoissa oma, erillinen rakenteensa. Kun kyseinen tunnealue aivoissa aktivoituu, eläin tai ihminen ilmentää käyttäytymisellään vastaavaa tunnetta.

Jo 1990-luvulla mm. tutkijat Jaak Panksepp, Isabelle Veissier ja Alain Boissy pystyivät osoittamaan, että eläimet kokevat samanlaisia tunteita kuin ihmiset. Sen jälkeen tutkimuksia on tehty lisää, ja vähitellen ymmärrys tunteista ja niiden merkityksestä yksilön hyvinvoinnille syvenee.

Tunteilla on väliä

Eläintenkin kohdalla tunteet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin. Kun tutkimuksissa on annettu eläimille itselleen mahdollisuus kytkeä tunne päälle tai pois, ne johdonmukaisesti sammuttavat negatiiviset tunteet ja kytkevät positiiviset tunteet uudestaan päälle. Tunteilla on siis eläimelle väliä.

Eläinten hyvinvoinnin määritelmiin onkin jo kirjattu oikeus positiivisiin tuntemuksiin. Tämä näkökulma tulee varmasti tulevina vuosikymmeninä vaikuttamaan laajasti myös hevosalan näkemyksiin hevostenpidosta, käsittelystä ja kouluttamisesta. Hyvinvointi ei ole pelkästään negatiivisten tunteiden ja kokemusten poistamista vaan myös positiivisten tunteiden mahdollistamista.

FEAR = pelko

Hevosen aivot reagoivat mahdolliseen fyysiseen uhkaan tai opitusti epämiellyttävään tai pelottavaan tilanteeseen aktivoimalla aivojen pelkojärjestelmän. Hevosen aivoissa pelkoalue on erityisen hyvin kehittynyt. Evoluutionsa aikana hevosen on täytynyt kehittyä nopeaksi säikähtäjäksi ja pakenijaksi selvitäkseen hengissä.

Pelon lievimpiä asteita voisi kutsua huolestumiseksi, joka voimistuessaan muuttuu peloksi ja kauhuksi. Varsin vähäinenkin epävarmuus tai epämukavuus voi näkyä hevosen käyttäytymisessä pelkoon liittyvän käyttäytymisen lievimpinä muotoina.

Kipu tuottaa samanlaista käyttäytymistä kuin pelko. Syykin on selvä: aivoissa kipu aktivoi osittain samoja alueita kuin pelko.

Hevosten pakokäyttäytyminen on jossain määrin myös yksilöllistä. Jollain yksilöllä ensimmäinen epävarmuudesta kertova ele on hännän huiskaisu, jollain toisella taas esimerkiksi suun louskuttaminen tai lievä jähmettyminen.

Negatiiviset tunnekokemukset lisäävät elimistön stressihormonien eritystä. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu, jos normaalia stressaavampia kokemuksia on niin usein, ettei hevonen ehdi palautua edellisestä ennen seuraavaa. Tällaisen tilanteen jatkuessa heonen alkaa kärsiä jatkuvasta, pitkäkestoisesta stressistä.

Stressaantuneen eläimen käyttäytymisessä saattaa näkyä jatkuvasti merkkejä pakokäyttäytymisestä. Stressin oireisiin on syytä suhtautua vakavasti siksi, että pitkään jatkuessaan stressi voi aiheuttaa moninaisia fyysisen ja psyykkisen terveyden ja käyttäytymisen ongelmia.

GRIEF / PANIC = suru, eroahdistus

Surun tunne liittyy kumppanin menettämiseen. Hetkellinenkin laumasta erkaneminen voi aiheuttaa tottumattomalle hevoselle voimakasta eroahdistusta.

Normaalissa läheisyydessä ja hoivassa (hevosilla mm. lajikumppanin kanssa oleskelu ja rapsuttelu) elimistö erittää tietyn, normaalin määrän oksitosiinihormonia, joka pitää yllä levollisuutta ja tyytyväisyyttä.

Hoivan ja läheisyyden kokemusten puute esimerkiksi elinolosuhteissa, joissa hevosen läheisyys ja koskettelu lajikumppanien kanssa on estetty, aiheuttaa vajausta oksitosiinitasoihin. Käyttäytymisessä tämä saattaa näkyä lievän masennuksen kaltaisena tilana, passiivisena ilottomuutena. Äkillinen kumppanin menetys voi pudottaa oksitosiniitasot hyvin alhaisiksi ja hevonenkin voi kokea syvää surua.

RAGE = raivo

Raivolle on aivoissa oma erillinen alueensa. Se on kuitenkin lähellä pelkoa. Tilanteissa, joissa hevonen pelätessään puolustautuu, sen tunnetila on yhdistelmä pelkoa ja raivoa.

Aggressio on käyttäytymistä, joka voi ilmentää useampaa eri tunnetta. Se ei välttämättä sisällä raivoa. Petoeläimillä ilmenevä saalistukseen liittyvä aggressio ei sisällä pelkoa eikä vihaa vaan ennemminkin saalistamisen tuottamaa positiivista kiihkoa.

Tilanteeseen, jossa kilpaillaan resurssista kuten ruuasta tai muusta tarpeellisesta tai mieluisasta asiasta, voi liittyä kilpailuaggressiota. Yleensä se yksilö, jolle kyseinen resurssi on tärkeämpi, saavuttaa haluamansa. Tämän usein ajatellaan ilmaisevan johtajuutta hevosten välillä. Kuitenkin samojen yksilöiden välillä asetelma voi eri resurssin suhteen olla toisin päin ja joissain tilanteissa ne voivat olla hyvin läheisissä väleissä. Dominanssia aivoista ei ole erillisenä tunnealueena vuosikymmenten yrityksestä huolimatta löydetty.

SEEKING = ilo, tavoittelemisen riemu

Aivoissa on erillinen tunnejärjestelmä, joka tuottaa nautintoa etsimisestä, jonkin mieluisan tavoittelemisesta, yrityksistä, joissa on toivo onnistua. Tällainen järjestelmä on ollut hevosellekin elintärkeä, jotta se on jaksanut ponnistella ruokaa etsiäkseen niissäkin oloissa, joissa ruokaa on hankala löytää ja saada kerättyä riittävästi hengissä selviämiseksi.

SEEKING-järjestelmän aktivoituminen saa hevosen yrittämään, ponnistelemaan, odottamaan sinnikkäästi jonkin mieluisan toteutumista. Mikäli toivo ja yrittäminen tuottaa jatkuvasti pettymyksiä, yritteliäisyys hiipuu ja sammuu vähitellen pois.

CARE = hoiva, läheisyys

Hoivan tunnejärjestelmä saa emän hoitamaan varsaansa ja varsan kokemaan mielihyvää hoivattavana olemisesta. Hoivan ja läheisyyden tunteet myös luovat sidoksen kaikenikäisten yksilöiden välille.

Kaikki nisäkkäät hoivaavat jälkeläisiään ja yksilön normaalille kehitykselle riittävän hoivan saaminen on välttämätöntä. Hoivan menettäminen johtaa GRIEF / PANIC- järjestelmän aktivoitumiseen.

Aikuinenkin hevosyksilö tarvitsee hoivaa ja läheisyyttä lajikumppaniltaan voidakseen hyvin ja välttyäkseen masentuneisuudelta. Myös ihmisten ja hevosten väliset läheiset suhteet perustuvat tämän järjestelmän aktivoitumiseen molemmissa.

PLAY = leikki

Leikki on aivojen itsenäinen tunnejärjestelmä. Sen erillisyys alleviivaa myös sen tärkeyttä. Leikki on kehittyvälle eläimelle välttämätöntä, jotta se kehittyisi normaalisti. Leikkikäyttäytymistä käytetään myös hyvinvoinnin mittarina, sillä pelko ja leikki ovat toisilleen vastakkaisia tunteita. Peloissaan eläimet tai ihmiset eivät leiki ja leikin ilmeneminen on varsin luotettava tunnusmerkki pelon puutteesta.

Eläimillä on kolmenlaisia leikkejä: liikuntaleikkejä, sosiaalisia leikkejä ja esineillä leikkimistä. Ihmisten leikki on saanut myös hyvin erilaisia muotoja eläinten leikkeihin verrattuna pidemmälle kehittyneiden ajattelun ja viestinnän taitojen vuoksi.

Hevosen leikki voi tunnetusti olla kovakouraista. Joskus saattaa olla hankalaa erottaa orien ja ruunien painia raivosta. Varsinkin ihmiseen suunnattuna tällaista leikkikäyttäytymistä saatetaan sekoittaa raivon tunteeseen.

LUST= seksuaalisuuden tunteet, himo

Seksuaalisuuden ja himon tunteilla on aivoissa oma alueensa, joka aiheuttaa paritteluun ja yhdessä SEEKING-järjestelmän kanssa parin etsintään liittyvää käyttäytymistä. Hoivan tunteet ovat lähellä seksuaalisuuden tunteita ja hoivan arvellaankin kehittyneen niistä. Seksuaalisuuden tunteet ovat synnynnäisiä, kokemukset seksuaalisuudesta vahvistavat niitä. Muut perustunteet ohjaavat seksuaalisuuden tunteita.

Muut tunteet

Mainittujen seitsemän tunteen lisäksi perustunteita on muitakin, kuten yllättyminen ja inho, mutta niitä on tutkittu eläimillä vasta vähän.

Perustunteet voivat tuottaa yhdistelmiä kuten pelon ja ilon yhdistelmä on helpotus. Tähän helpotuksen tunteeseen monet kouluttamisen menetelmät perustuvat. Hevonen oppii, kun se kohtaa jotain potentiaalisesti pelottavaa ja onnistuu käyttäytymisellään välttämään sen.

Hyvinvoinnin kannalta uhkan ja helpotuksen avulla kouluttaminen on ongelmallista sen aiheuttaman stressihormonierityksen vuoksi. Kouluttamisen ja motivoinnin tulisi perustua ensisijaisesti positiivisten tunnekokemusten tavoitteluun eikä pelon tai kivun välttämiseen. Muita tunteiden kaltaisia tiloja ovat esimerkiksi nälkä, jano, sairauden tunne tai kipu.

Osa tunteista on tämän hetken tiedon mukaan mahdollisia vain sellaisille lajeille, joilla on pidemmälle kehittyneet aivot kuin hevosella. Tällaisia ovat mm. ihmiselle tavalliset, mutta hevoselle mahdottomat kateus, halveksunta, häpeä, syyllisyys, kostonhalu tai mustasukkaisuus. Hevonen voi pyrkiä vaikuttamaan toisen käyttäytymiseen omalla käyttäytymisellään, mutta sillä ei ole kykyä pyrkiä vaikuttamaan toisen ajatteluun tai tunteisiin.

Hevonen ei pysty ajattelemaan, miltä sen käyttäytyminen toisesta eläimestä tai ihmisestä mahtaa tuntua. Siksi sillä ei myöskään ole työmoraalia tai miellyttämisenhalua. Sen vuoksi hevosen nimittäminen laiskaksi tai ahkeraksi ei ole perusteltua. Hevonen ei pysty myöskään teeskentelemään tunteita.

Pitkäkestoinen vireystila eli mieliala

Toistuvat positiiviset tunnekokemukset luovat myönteisen pitkäkestoisen mielialan. Tällöin hevosen ennakko-odotukset sen kohdatessa uusia asioita ovat yleensä toiveikkaita ja luottavaisia.

Positiivisessa ja matalastressisessä tilanteessa eläimet saavat myös parempia tuloksia älykkyystesteissä. Tämä onkin muuttanut hurjasti käsitystä eläinten älykkyydestä, koska tutkimuksissa käytettäviä eläimiä ymmärretään nykytutkimuksissa pitää lajityypillisissä ja vähäisesti stressaavissa olosuhteissa.

Toistuvat negatiiviset tunnekokemukset tuottavat ajan myötä negatiivisen pitkäkestoisen mielialan. Hevonen saattaa suhtautua uusiin asioihin korostuneen pelokkaasti ja varautuneesti, puolustautua normaalia kiihkeämmin tai positiivisen asian kohdatessaan tavoitella esimerkiksi ruokaa aggressiivisesti tai yli-innokkaasti.

Positiivisten tunnekokemusten järjestäminen

Hyvinvointimääritelmien mukaan hyvinvointi on osaltaan oikeus positiivisiin tunnekokemuksiin. Hevoselle myönteisiä tunnekokemuksia tuottavat esimerkiksi mieluisien, turvallisten lajitovereiden seura, virikkeellinen ympäristö, joka antaa mahdollisuuksia etsimiseen ja tutkimiseen sekä mahdollisuudet leikkiä.

Ihmisen seurassa hevonen voi kokea positiivisia tunteita mm. hoivan, turvan ja myönteisten oppimiskokemusten kautta. Väistämättä ihminen joutuu esimerkiksi hoitotoimenpiteiden yhteydessä joskus aiheuttamaan hevoselle epämukavuutta tai kipuakin. Jos kokemukset ihmisistä pääsääntöisesti ovat myönteisiä eivätkä negatiiviset kokemukset ole liian voimakkaita ja pitkäkestoisia, se ei yleensä vaikuta tilanteeseen pysyvästi tai pitkään.

Lisää tietoa mm.:

Eläintieto.fi 

Helena Telkänrannan kirjat:

Millaista on olla eläin?, 2015
Eläin ja ihminen, mikä meitä yhdistää?, 2016

Eläinten käyttäytymiseen erikoistunut eläinlääkäri Tuulia Appleby, luennot ja Helsingin eläinsairaalan käyttäytymisklinikka

Tuire Kaimio: Hevosen kanssa 2004 ja 2012

Jaak Panksepp, tutkimukset, kirjat ja videot

mm. haastattelu Youtubessa tässä linkissä