Kilpakouluratsastuksen isä – kenraali Decarpentry | Anna Kilpeläinen

Kenraali Decarpentry

Kansainvälisen ratsastajainliiton FEI:n perustajajäsen ja kouluratsastussääntöjen kirjoittaja kenraali Albert Eugene Edouard Decarpentry (1878 – 1956) on merkittävä henkilö kouluratsastuksen historiassa. Hänen vaikutuksensa kouluratsastuksen kehittymiseksi kilpalajiksi on erittäin suuri. Itse olen tutustunut kenraali Decarpentryyn kouluratsastusvalmentaja eversti Carden kautta. Eversti viittaa Decarpentryyn usein juuri kouluratsastussääntöjen laatijana ja erään ratsastuskirjallisuuden klassikon, kirjan Academic Equitation (Équitation Académique, 1949) kirjoittajana. Tätä kirjaa eversti Carde pitää tärkeimänä oppikirjanaan ratsastuksessa.

Kenraali Decarpentry syntyi ratsastusperheeseen 1878. Jo hänen isoisänsä (Eugène Caron), isänsä ja setänsä olivat omistaneet elämänsä ratsastukselle. Decarpentry palveli Ranskan kuuluisassa ratsastusakatemiassa Cadre Noirissa 1904-1913 ja myöhemmin koulun johtotehtävissä 1925-1931.

Decarpentry on yksi kolmesta kansainvälisen ratsastajainliiton FEI:n perustajajäsenestä. Muut perustajajäsenet olivat kaksi saksalaista, tohtori Gustav Rau sekä kenraali von Holzing Berstelt. FEI perustettiin vuonna 1921 olympiakongressissa Lausannessa. Ratsastus oli ollut jo mukana olympialaisissa vuosina 1912 ja 1920. Ratsastukselle tarvittiin kuitenkin oma kattojärjestö ja yhdenmukaiset kilpailusäännöt olympialajeihin.

Kenraali Decarpentryn vastuulle tuli mm. kirjoittaa FEI:n kouluratsastussäännöt, minkä hän toteutti yhteistyössä Kenraali von Holzing Berstettin kanssa. Heidän kirjoittamansa säännöt ovat edelleen voimassa olevat FEI:n kouluratsastussäännöt, joiden supistettu käännös myös nykyiset suomalaiset kouluratsastussäännöt ovat. Kouluratsastuskilpailuiden tarkoitus on myös kirjattu sääntöihin, kohtaan 419. Yhä edelleen säännöt tässä määrittelevät, että kouluratsastuskilpailuiden tarkoitus on varjella alkuperäistä ratsastustaidetta ja siirtää sitä mahdollisimman puhtaana jälkipolville. FEI:n kouluratsastussäännöt ovat luettavissa tästä.

Vuonna 1931 Decarpentry kirjoitti ensimmäisen kirjansa Piaffer et Passage. Kirjoja syntyi myöhemmin lisää, yhteensä hän on julkaissut kuusi ratsastuskirjaa.

1933-1939 Decarpentry toimi tuomarina kaikissa kansainvälisissä kouluratsastuskilpailuissa Euroopassa sekä lisäksi tuomaroi Euroopan ulkopuolella. Vuodesta 1947 alkaen hän johti FEI:n kouluratsastuskomiteaa ja jatkoi tehtävässä kuolemaansa saakka vuoteen 1956. Tuona aikana hän kirjoitti kuuluisan teoksensa Academic Equitation (1949).

Eversti Carde

Academic Equitation -teos pohjautuu useiden ranskalaisten ja saksalaisten ratsastuksen mestareiden opetukseen. Decarpentryn tavoitteena oli koota heidän laaja tietämyksensä yhdeksi teokseksi, jonka avulla kilpailuihin tähtäävän ratsastajan olisi helppoa tutkia kouluratsastuksen teoriaa ja viedä sitä käytäntöön. Hän vaatimattomasti toteaa kirjan esipuheessa, ettei mikään kirjassa ole hänen omaansa, vaan hän on vain koonnut kirjaan aiempien mestareiden opetuksen. Kunkin luvun alussa luetellaan lähteet ja hän kehottaa aina kun mahdollista perehtymään myös niihin. Loistavana opettajana ja valtavan kokeneena ratsastajana ja tuomarina hänen selityksensä monien opettajien opeista ovat kuitenkin usein paljon helpommin luettavissa ja ymmärrettävissä kuin alkuperäisteoksissa. Monesti käytännön toteutus on myös uskomattoman taitavasti – niin kuin sen nyt kirjallisesti ylipäätään voi – kuvattu.

Decarpentryn meriitteihin voi lukea myös sen, ettei hän yritä osoittaa yhden menetelmän tai henkilön ylivertaisuutta, vaan tuo esille parhaita puolia niin ranskalaisesta kuin saksalaisestakin kouluratsastusperinteestä ja kokoaa niitä toimivaksi menetelmäksi.

Decarpentry tavoitteli koulutettavan hevosen kanssa yhteistyötä, jota hän omin sanoin kuvaili suunnilleen seuraavasti: hevosen tulee ilmaista iloista miellyttämisenhalua, joka saa sen, jos näin voi sanoa, ”hymyilemään”.

Decarpentry näki myös ongelmat, jotka ratsastus kohtasi armeijan ulkopuolella. Armeijan palveluksessa sotilailla oli mahdollisuus omistaa koko elämänsä hevosten kouluttamiseen ja siihen perehtymiseen erinomaisissa olosuhteissa ilman suuria henkilökohtaisia taloudellisia satsauksia tai pyrkimystä taloudelliseen voittoon. Siviilissä vastaava vaati valtaisaa rahallista ja ajallista panostusta, johon vain harvoilla on mahdollisuus. Kenraali Decarpentryn elämäntyön pyrkimyksenä oli jakaa omaa tietämystään mahdollisimman laajalle sekä kirjoittamiensa kirjojen että FEI:ssä tekemänsä työn kautta.

Kouluratsastusvalmentaja eversti Carde toteuttaa työssään laajasti Academic Equitation -kirjan teoriaa ja harjoituksia. Hän myös kuvailee usein, että hänen valmennusmenetelmänsä noudattaa täysin sääntöjen kirjainta ilman kompromisseja. Eversti Cardella ei ollut tilaisuutta suoraan tavata kenraali Decarpentryä. Eversti liittyi Ranskan ratsuväkeen vuonna 1962 ja aloitti opintonsa Cadre Noirissa vuonna 1965. Decarpentry menehtyi jo hieman aiemmin, vuonna 1956.