Kenen vastuulla?

Hevosten väkivaltainen kohtelu ratsastuksessa ja koulutuksessa nousee otsikoihin säännöllisesti. Maailma muuttuu, tieto ja käsitys ihmisistä, eläimistä, oppimisesta ja kouluttamisesta muuttuu. Myös hevosmaailman on seurattava muutosta.

Nykyään tieteellisesti tiedetään, että eläimillä on tunteet. Tiedetään myös, että eläimet tuntevat kipua. Hevostutkimukset antavat viitteitä, että ne saattaisivat tuntea kipua herkemmin kuin ihmiset.

Päivitys 3.3.2015

Tämä aihe nousi taas otsikoihin Suomessa tapahtuneen koulutuskohun yhteydessä. Alunperin kirjoitin tekstin vuotta aiemmin tapahtuneeseen liittyen, mutta aivan samaan tapaan tämä liittyy tuoreimpaankin tapaukseen.

*******

Kouluratsastusmaailmassa käy parhaillaan kuuma keskustelu hevosen eettisestä kohtelusta valmennuksessa. Mielipiteitä on joka suuntaan, mutta kaikki asiat eivät ole mielipidekysymyksiä. Suomessa laki määrittelee varsin tarkkaan millainen hevosen kohtelu ei ole sallittua. Lain rikkominen ei ole sallittua.

Valmennusta ja koulutusta koskeva eläinsuojelulaki ja -asetus

Mitä sellaista eläinsuojelulaki ja -asetus sanoo, mitä jokaisen hevosihmisen olisi syytä tietää ja ottaa huomioon omassa toiminnassaan ja siinä, millaista toimintaa hyväksyy muilta, esimerkiksi oman hevosensa kouluttajilta tai valmentajiltaan? Eläinsuojelulaki sanoo mm.:

3 § Yleiset periaatteet Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.

Mitä on tarpeeton kipu ja tuska? Ainakin kaikki sellainen kipua ja tuskaa aiheuttava käsittely ja koulutus, joka voitaisiin korvata kivuttomalla on ilmiselvästi tarpeetonta. Kivun ja tuskan tuottaminen eläimen hengen pelastamiseksi tai terveyden varjelemiseksi saattaa joskus olla väistämätöntä. Kivun ja tuskan tuottaminen ruusukkeiden voittamiseksi ja ratsastajan kunnianhimon tyydyttämiseksi ei kuitenkaan voi olla perusteltua. Eläinsuojeluasetukseen on kirjattu mm.:

4 luku Eläinten kohtelu ja käsittely 12 § Yleiset vaatimukset Eläintä on kohdeltava rauhallisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eläimen käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa. Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty. 13 § Kouluttaminen ja käyttäminen Eläintä ei saa kouluttaa tai käyttää siten, että vahingoitetaan sen terveyttä tai hyvinvointia. Eläintä ei saa pakottaa yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä.

Hevosten kohtelua ja hyvinvointia koskevat kilpailusäännöt

Hevosia koskevaa säännöstöä löytyy myös kilpailusäännöistä. Näiden sääntöjen rikkominen ei ole laitonta kuten eläinsuojelulain ja asetuksen rikkominen, mutta ainakin jokainen kilparatsastaja on velvoitettu näihin sääntöihin: Kilpailusäännöt, Yleinen osa määrää mm. näin:

HEVOSEN HYVINVOINTI 1. Hevosen hyvinvointi on etusijalla kaikessa hevosurheilussa. 2. Hevosten kasvattajien, valmentajien, ratsastajien, omistajien, kauppiaitten, kilpailunjärjestäjien, yhteistyöyritysten tai toimihenkilöiden toivomukset ovat toissijaisia hevosen hyvinvointiin verrattuna. 8. Hevonen huomioidaan elävänä olentona kaikessa ratsastuksessa ja siihen liittyvässä valmennuksessa. 9. Kansallisten liittojen on valvottava, että heidän edustajansa kunnioittavat hevosen hyvinvointia. 10. Hevosen hyvinvointia koskevia kansallisia ja kansainvälisiä sääntöjä ja määräyksiä on noudatettava sekä kilpailuissa että valmennuksessa ja niitä on jatkuvasti pidettävä ajan tasalla.

Kouluratsastussäännöistä löytyy mm. seuraavaa:

216.2. Kuuliaisuus ei saa olla pakonomaista tottelemista, vaan sen on tultava esiin tarkkaavaisuutena, halukkuutena ja luottavaisuutena koko hevosen olemuksessa sekä eri liikkeiden suorittamisen keveytenä ja helppoutena. Kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja kevyt, suun kiinni ja niskan pehmeässä peräänannossa ilman ratsastajan käden vastustelua. Hevonen ei saa liikkua ns. kuolaimen yllä eikä alla.

Kankikuolain on voimakas kuolain, jonka välinpitämätön käyttö saattaa saada hevosen olon hyvin tukalaksi ja tuskaiseksi. Kuva ei ole Suomesta.

2.1 Kielen ulostyöntäminen ja kielen vetäminen kuolaimen yli tai hampaiden narskuttaminen ja hännällä piiskaaminen ovat osoituksia hevosen hermostuneisuudesta, jännityksestä tai vastustelusta, joka on otettava huomioon ko. liikkeen arvostelussa sekä yleisvaikutelman kohdassa 3 (kuuliaisuus). 2.2 Kuuliaisuutta arvosteltaessa tulee ensisijaisesti huomioida hevosen yhteistyökyky ja -halu. Hevosen tulee ymmärtää mitä siltä odotetaan ja sen tulee reagoida ratsastajan apuihin ilman pelkoa tai jännitystä.

Lakia ja sääntöjä on siis sen verran, että sen perusteella on lopulta melko helppoa päättää, mitä toimintaa voi pitää hyväksyttävänä ja mitä ei. Tätä taustaa vasten pidän tanskalaisen eläinsuojelujärjestön lausuntoa kouluratsastuksen ympärillä kuumana käyvässä aiheessa täydellisen käsittämättömänä: http://epona.tv/blog/2014/april/far-from-abuse

Silmät tarkkana

Hevosten tapa näyttää kipuaan ja epämukavuuttaan on usein varsin vaikea tulkita. Pakoeläiminä ne eivät ilmaise pahoinvointiaan voimakkaasti ääntelemällä tai näytä herkästi edes liikkumistavassaan kipuaan, vaan pyrkivät peittämään nämä. Siksi eläimen hyvinvointia arvioivan tulee osata katsoa täsmällisiä, pieniä merkkejä ja oireita epämukavuudesta tai kivusta. Kouluratsastussääntöihinkin on kirjattu esimerkiksi ”Kielen ulostyöntäminen ja kielen vetäminen kuolaimen yli tai hampaiden narskuttaminen ja hännällä piiskaaminen”, jotka tulee aina ottaa selkeinä merkkeinä hevosen epämukavuudesta.

Hevosen kipua ilmaisevat ilmeet

Tuore tutkimus kertoo selkeästi, miten hevosen kipu ja epämukavuus näkyy sen kasvojen ilmeestä. Tutkimuksen hevoset ilmentävät leikkauksen jälkeen kipua. Meidän tehtävämme on huolehtia, etteivät hevosemme näytä samalta työskennellessämme tai muuten vain jatkuvasti. Yllä olevassa kuvassa ja linkeissä hevosten epämukavuus ja pelko on jo suurta. Meidän täytyy pystyä havaitsemaan paljon vähäisemmätkin merkit. Tutkimuksen tekijät ovat laatineet erinomaisen opetusjulisteen siitä, miten kivun ja jopa sen voimakkuuden voi tunnistaa hevosen ilmeestä. Julisteen voi zoomata niin lähelle, että ilmeet hyvin erottuvat. Itselleni tässä ainakin oli aika paljonkin uutta ja entistä tarkempaa tietoa: TÄSTÄ JULISTEESEEN. Minna Tallberg käänsi upeasti nuo ilmekuvien alla olevat tarkat kuvaukset myös suomeksi, jotta ne olisi helppo ymmärtää. http://minnatallberg.wordpress.com/2014/03/26/katso-hevosta-4/

Kenen on vastuu?

Kuka sitten on vastuussa siitä, että näitä erittäin päteviä ja huolella laadittuja ohjeita ja sääntöjä noudatetaan? Jokaisella on ennen kaikkea vastuu omasta toiminnastaan. Kenenkään muun esimerkistä tai yllytyksestä, olipa hän kanssaratsastaja tai valmentaja, ei ole oikeutettua rikkoa lakia. Jokainen hevosen omistaja on myös vastuussa omasta hevosestaan. Jos valmentaja tai kouluttaja ei noudata lakia tai sääntöjä toiminnassaan, on hevosen omistajan vastuulla huolehtia oman hevosensa turvallisuudesta ja lain noudattamisesta. Se, etteikö eettisesti toimivia menetelmiä olisi olemassa, on kestämätön tekosyy. Maailman huipullakin kilpailee tällä hetkellä useita ratsastajia, joiden kaikki koulutusmenetelmät varmastikin kestävät tarkastelun ja arvioinnin. Jos omassa käytössä ei ole sopivia menetelmiä, niitä löytyy opiskelemalla lisää. Kysymys on pelkästään valinnoista. Jollei ruusukkeiden voittaminen ole mahdollista ilman hevosen kipua ja kärsimystä, silloin ruusukkeiden voittaminen ei ole mahdollista.