Pelko pois!

Hevoset pelkäävät herkästi. Se on fakta, josta hevosten kanssa ei pääse yli eikä ympäri. Hevosten pelottomuutta voi kuitenkin lisätä kouluttamalla. Jo muutaman asian osaamisella on suuri merkitys. Hevosta kannattaa kouluttaa kohtaamaan mahdollisimman monenlaista ja järjestää sille siitä hyviä, palkitsevia kokemuksia.

Toiskan tallin hevoset harjoittelivat maastotaitoesteitä vapaina maneesissa

Kouluttaminen tulee tehdä pelkorajan alapuolella, jos suinkin mahdollista. Säikähdyksiä joskus sattuu, mutta niitä ei kannata tarkoituksellisesti aiheuttaa. Tottuminen edistyy nopeimmin, jos hevonen ei missään vaiheessa pelästy. Tämä on myös turvallisuus- ja hyvinvointikysymys niin hevoselle kuin ihmisellekin. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, ettei eläinten tarvitse turhaan kokea pelkoa, eikä pelkoa käytetä kouluttamisen keinona. Tähän velvoittaa myös eläinsuojelulaki ja -asetus.

Hyvät perustaidot

Pelottavissa tilanteissa on suureksi avuksi, jos hevonen osaa hyvin ihmisen kanssa liikkumisen perustaidot: kävelemisen ihmisen vieressä, pyynnöstä eteen, seis, peruutus ja kääntyminen. Kun hevonen osaa nämä unissaankin, rentona ja tyytyväisenä, se seuraa niitä yleensä myös pelottavissa tilanteissa hyvin. Tämä lisää merkittävästi turvallisuutta.

Kannattaa huomata, että pelottavan ärsykkeen kohtaaminen ei poista pelon tunnetta ainakaan heti. Tuttujen pyyntöjen noudattaminen pitää yllä hevosen toimintakykyä ja lisää turvallisuutta pelottavia asioita kohdattaessa. Vaatii kuitenkin enemmän, että hevonen kokonaan lakkaa tuntemasta pelkoa kyseessä olevaa ärsykettä kohtaan.

Pelon vähentäminen kouluttamalla

Kun pelon tunne jotain asiaa kohtaan halutaan poistaa, on hevosen saatava tottua. Tottuminen on ilmiö, joka tapahtuu, kun aivot toteavat jonkin ärsykkeen niin merkityksettömäksi, ettei siihen tarvitse kiinnittää huomiota. Tähän tarvitaan yleensä paljon toistoja ja kokemuksia kyseisestä ärsykkeestä. Tottumista ei tapahdu, jos ärsykkeellä on iso merkitys. Pelottavan tilanteen toistuminen saattaa johtaa tottumisen vastailmiöön, herkistymiseen, jolloin pelko alkaa voimistua.

Totuttamisessa paras koulutustekniikka on siedättäminen. Siedättämisessä välttämistä aiheuttavaa asiaa lähestytään vaiheittain, huolehtien siitä ettei missään vaiheessa tarvitse pelätä. Jos hevonen yrittää poistua paikalta, ollaan jo pelon puolella. Pelkokynnyksellä hevonen epäröi ja arvioi, on jännityksestä huolimatta myös kiinnostunut ja utelias. Kun edelliseen vaiheeseen on totuttu, siirrytään seuraavalle tasolle vaikeuttaen.

Usein on hyödyllistä pelkän totuttamisen sijaan luoda pelottavasta asiasta hevoselle myönteinen mielikuva. Silloin käytettävä tekniikka on vastaehdollistaminen. Vastaehdollistamisessa ladataan alunperin kielteiseksi koettuun asiaan niin paljon myönteistä, että sen arvo pysyvästi muuttuu. Vastaehdollistamistakin täytyy tehdä siedättymisen tahdissa, jotta se onnistuu.

Pelko voi tulla opituksi

Opittu pelko on pelko, joka on aiemmin tullut opitusti yhdistetyksi johonkin ärsykkeeseen. Opittu pelko ilmenee yleensä siten, että se käynnistyy samanlaisena samoissa tilanteissa tai samasta ärsykkeestä. Opitun pelon voimakuus ei välttämättä ole suhteessa pelon käynnistäviin tekijöihin, koska se ei synny kyseisessä tilanteessa, vaan on jo aiemmin koetusta tilanteesta jäänyt tunnemuisto. Silti pelon kokemus ja voimakkuus on aito, vaikka saattaa näyttääkin suhteettomalta.

Tyypillisiä opittuja pelkoja ovat esimerkiksi lastauspelko, rokotuspelko tai ovipelko. Opittu pelko voi näkyä ison säikkymisen tai rajun välttämisen sijaan myös esimerkiksi tavallista jähmeämpänä tai hätäisempänä käyttäytymisenä tilanteissa, joihin pelko on aiemmin yhdistynyt.

Opitun pelon poistaminen on osin mahdotonta, koska se on jo jättänyt aivoihin pysyvän muutoksen. Sen esiintymisen todennäköisyyttä voidaan kuitenkin edellämainituilla koulutustekniikoilla merkittävästi laskea. Opittu pelko saattaa silti tulla myöhemmin esille, kun sitä koskevat aivojen hermoradat syystä tai toisesta aktivoituvat.

Pelkääkö hevonen vai ei

Toisinaan hevonen saattaa käyttäytyä niin, että sen kokemaa pelkoa on vaikea havaita. Voi esimerkiksi olla, että tutun ratsastajan kanssa jokin pelottava asia ohitetaan toistuvasti ilman näkyvää reaktiota. Hevoselle on opetettu, millaista käytöstä siltä odotetaan ja se on oppinut, että rauhallisesti ohittamalla tilanteesta pääsee eroon.

Käytös saattaa kuitenkin muuttua, kun olosuhteet ovat jotenkin tavallisesta poikkeavat tai hevosta käsittelee eri ihminen. Hevonen ei välttämättä osaakaan käyttäytyä koulutetulla tavalla muuttuneessa tilanteessa ja pelko näkyy selvemmin, toisinaan yllättävän rajustikin. Hevosen hyvinvoinnin ja kaikkien turvallisuuden kannalta järkevintä on pyrkiä poistamaan pelko, ei pelkästään opettaa olemaan näyttämättä sitä.

Herkistyminen voi aiheuttaa ongelmia

Alunperin lievä pelko voi kokemusten ja herkistymisen myötä vähitellen muuttua vaikeaksi. Kun hevonen pelkää esimerkiksi kuljetusta lievästi, voi pelko kokemusten myötä voimistua ja alkaa ketjuttua myös kuljetusta edeltäviin asioihin. Siksi aiemmin kohtuullisen hyvin kuljetettava hevonen saattaa kokemusten myötä muuttua aina vain hankalammaksi ja pelokkaammaksi koko kuljetustilannetta ja siihen valmistautumista kohtaan.

Lisää vinkkejä

Kouluttamista aiemmin mainituilla tekniikoilla voi onnistua helpottamaan ja nopeuttamaan seuraavilla tavoilla:

Esitetään uudet, mahdollisesti pelottavat asiat siten, että hevonen alkaa nähdä ne kiinnostavina ja mahdollisuutena johonkin miellyttävään.
Tehdään pelottavasta asiasta leikki ja tavoiteltava jännä juttu. Tässäkin on tärkeää, ettei hevonen pääse säikähtämään, se hidastaa tottumista.
Hevosen turvallisuuden tunnetta lisää se, että se voi poistua tai osallistua itse valitsemallaan tahdilla. Jos on mahdollista turvallisesti kouluttaa hevosta vapaana, se voi olla hyvä keino ja helpottaa hevosen reaktioiden havaitsemista.
Tauot ovat hyödyllisiä. Voi pyrkiä tauottamaan jopa niin, että hevonen haluaisi päästä harjoittelemaan enemmän kuin sille annetaan mahdollisuuksia. Tällöin jo pelkkä harjoittelemaan pääseminen muodostuu palkinnoksi. Lyhyetkin tauot voivat toimia näin.
Jos hevonen ei ole tauon jälkeen kiinnostunut jatkamaan harjoittelua, sitä saattaa pelottaa liikaa tai käytetyt vahvisteet eivät palkitse sitä riittävästi.
Aitoon pelon poistamiseen tarvitaan valtavasti toistoja ja yleistämistä, jotta se tulee varmaksi. Yksittäisen onnistumisen merkitys on yleensä mitätön.

Alma harjoitteli takajalkojen siirtelyä lavalle ja alas uudessa tilanteessa. Tämä helpotti saman asian oppimista lastaussillalla, missä se oli aiemmin aiheuttanut pelkoa.

Joskus hevonen vahingossa päätyy koulutustilanteessa pelkäämään voimakkaasti, vaikka tarkoitus on pysytellä siedätysrajalla. Tällaisia tilanteita voi syntyä esim. kun hevosta ohjataan tai houkutellaan lähestymään pelottavaa asiaa. Hevonen saattaa myös itse lähestyä pelottavaa asiaa turhan ripeästi, kun se seuraa kaverin perässä, menee itse palkkion toivossa tai uteliaisuuttaan tms. Säikähdyksen jälkeen tilannetta voi olla syytä hieman helpottaa ja jatkaa harjoittelua edellämainituilla ohjeilla.

Lopuksi

Kannattaa muistaa, että on kaksi eri asiaa osata käsitellä hevosta tilanteissa, joissa sitä pelottaa ja toisaalta kouluttaa hevosta siten, että tavoitteena on poistaa pelko.

Hevosta arjessa käsitellessä on toisinaan tarpeen ohjata hevonen pelottavaan tilanteeseen tai pelottavan asian ohi. Edellä mainitut koulutusohjeet koskevat tilannetta, jossa tavoitteena on poistaa pelko. Tutkitusti toimivien koulutusmenetelmien käyttäminen tuottaa onnistuessaan parhaan ja nopeimman tuloksen.

Monet myönteiset kokemukset uusista tilanteista auttavat myös rakentamaan hevoselle yleistynyttä käsitystä siitä, että uudet asiat yleensä tietävät hyvää. Tällä voi olla paljonkin hyödyllisiä seurauksia hevosen koulutuksessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Opiskele lisää nettiluennolla: Hevosen pelko ja pelon vähentäminen, 2021