Anna Kilpeläinen – PedaEquest ®

Kouluratsastus on hevosta varten eikä hevonen kouluratsastusta varten.

Kouluratsastus on siis jotain, mikä palvelee hevosta. Kouluratsastusta ei ole alun perin tarkoitettu kilpailuksi, jossa upein hevonen ja tyylikkäin ratsastus voittaa, vaan systemaattiseksi järjestelmäksi, jossa hevosen notkeutta, tasapainoa ja voimaa pystytään asteittain kehittämään. Onnistuneen työn tulokseksi saadaan joustavasti, pehmeästi ja kauniisti äärimmäisen puhtain askellajein liikkuva hevonen, jolla ratsastaminen on erittäin miellyttävää.

Ensimmäisen lauseen lainasin Anja Beranilta:

Kaikkien ei tarvitse tavoitella vaikeimpia kouluratsastusliikkeitä voidakseen nauttia niistä tuloksista, joita hyvin suoritetuista ja hevoselle sopivista kouluratsastusharjoituksista saadaan. Jo muutamat rennosti ja tasapainoisesti suoritetut taivutukset, väistöt ja käännökset muokkaavat hevosen liikkumisesta pehmeämpää ja joustavampaa ja säännöllisellä harjoittelulla kaikkien hevosten askellajit ja tasapaino paranevat pysyvästi.

Hevosen notkistavaan työskentelyyn pätevät hyvin pitkälti samat asiat kuin ihmistenkin voimisteluttamiseen. Kehon ja mielen on työskenneltävä yhdessä. Hevosen on oltava rento ja keskityttävä tyynesti siihen mitä on tekemässä, jotta se voisi hallita liikkeitään. Jännittynyttä lihasta ei voida vahvistaa eikä venyttää, työskentelyn on alettava rentoudesta. Lihasten työskentely vaatii taukoja. Kukaan ei jaksa tauotonta hauiskääntöä eikä se ole edes järkevä tai tuloksekas tapa pyrkiä lihasta vahvistamaan. Työskentelyn on koostuttava kuormituksen ja levon vuorottelusta. On eri asia treenata maratonille kuin balettitanssijaksi. Sulavaa liikehdintää ei myöskään voida harjoitella jännittyneenä, vaan pehmeät liikkeet syntyvät rentoudesta.

Hevosen on liikuttava tasapainossa. Kaunista balettiaskellusta ei voi saada aikaan, jos samalla nojaillaan seinään. Jos hevonen painautuu vasten kuolainta tai ajautuu vinona sivuluisussa, ei se itse hallitse tasapainoaan. Tasapainoinen hevonen ei ota tukea ratsastajasta, vaan kannattelee kehonsa itse. Väkinäinen ohjista pitely ei hevosen tasapainoa auta, vaikka sillä tavalla vaaditun tehtävän saisikin tehtyä. Ihminenkin voi kuvitella miten pehmeästi, hallitusti ja sulavasti tanssiminen sujuisi, jos samalla nojaisi leualla kilon tai viiden kilon voimalla eteenpäin. Kuolaintuntuman on siis oltava keveä ja joustava, jotta hevosen keho voisi joustaa ja löytää tasapainonsa.

Harjoitusten täytyy olla hevosen tasolle sopivia. Jos keho on kuin rautakanki, on aloitettava vähäisistä, rauhallisista tehtävistä. Vaikeiden tehtävien runttaaminen väkisin ei aiheuta muuta kuin epävarmuutta, vastustelua ja entistäkin jäykemmät lihakset. Kovassa vauhdissa tasapainon ja notkeuden löytäminen on huomattavasti vaikeampaa, aluksi mahdotonta. Siksi notkistavat harjoitukset on tehtävä siinä vauhdissa, jossa hevosen kehonhallinta ilman pitämistä ja pakottamista riittää ja edettävä käynnistä raviin ja ravista laukkaan ja askellajien pidennyksiin asteittain. Tietysti hevonen tarvitsee myös kuntoharjoittelua, joten reipas maastoilu on myös paikallaan. Silloin harjoitetaan eri asioita kuin notkeutta ja tasapainoa kehittävien kouluratsastusharjoitteiden parissa.

Kilparatojen ja niillä olevien tehtävien ja tehtäväsarjojen harjoitteleminen on tärkeä osa kouluratsukon valmentautumista. Sitä on kuitenkin edellettävä notkistava työskentely, jossa hevosen keho valmistellaan sen hetkiseen huippusuoritukseen. Aivan kuin tanssija valmentautuu ja valmistautuu esitykseensä. Harjoittelu ja lämmittely ei ole pelkkää juoksemista tai kilpasuorituksen toistamista, vaan suoritukseen valmistavien, kaikki tarvittavat liikesuunnat läpi käyvien venytysten ja liikkuvuusharjoitusten systemaattista suorittamista ja oikeaan mielentilaan virittäytymistä.

Harjoittelun alkuvaiheessa ensimmäisen vuoden tai kahden aikana vasta rakennetaan pohjaa hevosen voimalle, notkeudelle ja tasapainolle. Siinä vaiheessa valmiiden suorituskokonaisuuksien harjoitteleminen ei välttämättä ole vielä ollenkaan ajankohtaista tai se on vain pieni osa harjoittelua, kun tuleviin tehtäviin tutustutaan ja ikäänkuin tarkastellaan missä vaiheessa harjoittelua ollaan menossa.