Mitä ratsun jäykkyys on?

Hevosen jäykkyydelle ratsastuksessa on muutama yleinen syy:

1) Kehon tasapaino-ongelmat
2) Jännittynyt mielentila
3) Fyysinen kankeus
4) Opitut kankeat liikemallit

Jäykän hevosen kohdalla tulisi ratkoa aina ensisijaisesti jäykkyyden syitä, ei seurauksia. Siksi on syytä penkoa tarkemmin noita neljää, jotta selviää, miksi hevonen esim. puoltaa lapa edellä, painaa kädelle, on kovakylkinen, ei lyhennä laukkaa, jne, jne.

1) Tasapaino-ongelmat

Hyvässä ja tehtävään sopivassa sivusuuntaisessa ja pitkittäisessä tasapainossa liikkuva hevonen on keveä tuntumalla, nopea reagoimaan pieniin apuihin ja levollinen.

Tasapaino-ongelma tarkoittaa ratsun työssä sitä, että hevosen työasento ja -tasapaino ei sovellu kyseiseen tilanteeseen. Mitä vaativammat tehtävät, sitä taitavampi ja näppärämpi hevosen tulee olla säilyttämään ja korjaamaan tasapainonsa tehtävästä toiseen siirryttäessä. Kehonhallinta ja kokoaminen kehittyvät johdonmukaisella harjoittelulla.

Tasapaino voi horjua sivusuunnassa vinouteen tai pitkittäissuunnassa etupainoisuuteen. Kyseinen asento voi olla hevoselle sen luontanen tasapainotila, joka soveltuu oikein hyvin arkielämään karsinassa, tarhassa ja laitumella, mutta esimerkiksi ratsun tehtäviin ei välttämättä lainkaan.

Ratsastaja puolestaan voi kokemattomuuttaan pyytää hevosta ratsastuksessa liikkumaan asennoissa, joissa sen on vaikea tai mahdoton tasapainoilla tarkoituksenmukaisella tavalla.

2) Jännittyneisyys

Jännittyneisyys mistä tahansa syystä, joka nostaa hevosen valmiustilaa (kipu, huoli omasta tasapainosta, säikkyminen, ratsastajan pelottavat otteet, ratsastajan horjuva tasapaino, liian vaikeat tehtävät, vaikeus ymmärtää apuja, jne, jne…) heikentää käytännössä aina ratsun tehtävissä tarvittavaa kehonhallintaa.

Vasemmalla: jännittynyt, etupainoinen hevonen tuntuu ratsastajasta kovasuiselta ja -kylkiseltä, se reagoi apuihin hitaasti ja sen liikkeissä voi olla epämiellyttävää istua. Hevonen päätyy vasten kuolaintuntumaa eikä osaa ratkaista ongelmaa, vaikka tilanne tuntuu siitäkin epämiellyttävältä. Oikealla sama ratsukko jo huomattavasti paremmassa tasapainossa, hevosen etuosa kannateltuna, takaosa paremmin alla. Kuolaintuntuma on molemmille miellyttävä ja kommunikointi toimii.

Pakoon valmistautuva hevonen pyrkii etupainoiseksi, painautuu omaan luontaiseen vinouteensa ja jännittää niskaansa ja leukaansa. Kaikki nämä muutokset tuntuvat ratsastajasta jäykkyydeltä. Osa hevosista reagoi jännittyessään hidastumalla ja muuttumalla jähmeiksi, mikä sekin tuntuu fyysiseltä jäykkyydeltä. Ongelman ratkaisu löytyy rentoudesta ja luottavaisuudesta.

3) Fyysinen jäykkyys

Jäykkyys voi olla ihan aidosti fyysistä kankeutta, joka vaikeuttaa kunkin hevosen kehossa yksilöllisesti asentojen vaihtamista, liikeratoja joihinkin suuntiin tai yleisesti kaikkiin suuntiin sekä nopeaa, kimmoisaa liikkeentuottoa.

Jäykkää kehoa huolletaan samoin kuin ihmiselläkin: ensin selvitetään syy ja korjataan se. Mm. liikkumattomuus jäykistää. Jos hevonen seisoo päivät pääasiassa paikoillaan karsinassa tai tarhassa, mahdollisesti vielä liikkumista rajoittavien loimien kanssa, se aivan varmasti vaatii paljon notkistamista ja verryttelyä kyetäkseen parhaisiin suorituksiinsa ratsastuksessa.

Etupainoisesti liikkuva hevonen on koulutettava korjaamaan tasapainoaan, jotta se pystyy tekemään ratsastuksessa vaadittavia harjoitteita päätymättä nojaamaan ohjastuntumaan tai jäykistämättä kehoaan. Kuvan hevonen ei vielä kannattele rintakehäänsä ja se nojaa kehollaan epätarkoituksenmukaisesti eteenpäin.

Jäykkyyden syy voi löytyä myös lukemattomista muista asioista: yksipuolisesta harjoittelusta, jossa vain muutamat samat liikemallit, -suunnat ja asennot ovat käytössä päivä toisensa perään, varusteiden, ratsastajan tai fyysisten vaivojen aiheuttamista kivuista, joita suojellakseen hevonen jatkuvasti jännittää lihaksiaan, epäsopivasta ruokinnasta, jne, jne.

Hevonen ei myöskään luontaisesti ole rakennettu ratsun tehtäviin. Esimerkiksi väistöissä tapahtuva lähentäjien työ on luontaisesti tarkoitettu vain estämään jalkojen leviämistä sivulle, ei viemään jalkaa ristiin väistöissä tarvittavalla tavalla.

Sivuttaisliikkeissä tavoiteltava liikerata on hevoselle sekin täysin mahdollinen, mutta on ihmisen vastuulla asteittain kouluttaa, notkistaa ja vahvistaa hevonen tehtävissä vaadittaviin asioihin.

4) Opittu liikkumistapa

Kuhunkin tehtävään tarvitaan siihen sopiva tasapaino. Pelkästään eteenpäin kävelemiseen tasaisesti ja rauhallisesti riittävät jo vähäiset taidot.

Kuhunkin tehtävään tarvitaan siihen sopiva tasapaino. Pelkästään suoraan eteenpäin kävelemiseen tasaisesti ja rauhallisesti riittävät jo melko vähäiset taidot.

Kaikki toisteltu käytös vahvistuu ja muuttuu opituksi. Tämä pätee myös liikkumismalleihin. Vaikka syy kankeaan liikkumistapaan olisi jo poistettu, kankea liikkuminen voi jatkua, jos hevosta ei lisäksi kouluteta liikkumaan uudella, joustavammalla ja tasapainoisemmalla tavalla.