Anna Kilpeläinen – PedaEquest ®

Olimme muutaman ratsastuksenohjaajan joukolla jo perinteeksi muodostuneella reissulla Ypäjällä huhtikuun lopussa katsomassa huikean George Morriksen estevalmennusklinikkaa. Morris on valmentanut suomessa säännöllisesti jo 80-luvulta, itse olen seurannut valmennukset vuodesta 2007 alkaen. Tänä vuonna kirjoitimme Mintti Rautioahon kanssa kurssista oheisen artikkelin, joka julkaistiin Hevoset ja Ratsastus -lehdessä 4/2012.

Morrisin kurssilta perusteellista tietoa

Robert Pettersson toimii Morriksen tulkkina. Hän on ratsastanut Morriksen jokaisella valmennusklinikalla vuodesta 1985 alkaen. Robby kokee Morriksen opit valtavan tärkeiksi itselleen: ”Morriksella on jokaiseen pieneen yksityiskohtaan tarkoitus. Tyylikäs ratsastus on oikeiden asioiden summa.” Pettersson harmittelee, että Suomessa monet ratsastajat jättävät hyödyntämättä tämän loistavan tilaisuuden, sillä muualla maailmassa Morriksen valmennuksiin jonotetaan.

Huhtikuun viimeisellä viikolla Ypäjän Hevosopistolla valmensi jälleen legendaarinen George Morris, yksi maailman kuuluisimmista ja menestyneimmistä esteratsastusvalmentajista. Ypäjän valmennusta edeltävänä viikonloppuna Morris juhli Hollannissa oppilaansa Rich Fellersin maailmancupin finaalivoittoa. Fellers on osallistunut Morriksen valmennukseen 13-vuotiaasta alkaen. Nyt 52-vuotias Fellers järjestää edelleen vuosittain omalla valmennustallillaan Oregonissa kolmepäiväisen Morris-valmennuksen. Morris kertoi Fellersin ratsastavan joka valmennuskerralla kaikissa ryhmissä. Helpommissa ryhmissä hän voi treenata esimerkiksi istuntansa yksityiskohtia, kuten kantapään asentoa ja vaativammissa ryhmissä hioa suorituksiaan omalla kilpatasollaan.

Kuri

Täydellinen kurinalaisuus ja nöyryys leimaa Morriksen valmennustapaa alusta loppuun. Hän puhuu kaiken aikaa kurista (dicipline), mutta ei suinkaan tarkoita sitä, että vain hevoset olisivat kurissa. Kovimmassa kurissa Morris taitaa pitää itseään. Jokainen valmennustapahtuma sisältää aina kaikki esteratsastuksen olennaiset elementit huolellisesti läpikäytynä. Yhtäkään kertaa hän ei jätä korjaamatta väärässä asennossa olevaa jalustinta, kiertynyttä ohjaa sen enempää kuin väärin valittua rytmiä tai lähestymistä.

Morris ei koskaan oleta ratsastajien tai koulutusta seuraavien valmentajien osaavan asioita jo, vaan käy läpi kaikki ratsastuksen yksityskohdat perusteellisesti. Jokainen valmennustunti on huolella suunniteltu, viimeistä silausta myöten. Itsekin ratsastusta opettavalle on aina todellinen elämys seurata näin perinpohjaisen ammattimaista toimintaa. Kurssia voi lämpimästi suositella jokaiselle ratsastusta opettavalle. Morris-valmennukset ovatkin osa suomalaista valmentajakoulutusta.

Kaikki Morriksen valmennustunnit ovat kurssipäivien aikana erilaisia. Jokaisen oppitunnin avulla hän opettaa yksi kerrallaan ratsastuksen eri osa-alueita ja valmennustapahtuma on alusta loppuun saakka johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus. Kolmen päivän jälkeen on käyty perusteellisesti läpi hevosen käsittely, ratsastajan istunta, apujenkäyttö ja ratsastajan asenne, varusteiden oikeellisuus ja käyttö, hevosen kouluttaminen avuille ja kuolaintuntumalle, hevosen muoto, tahti ja taipuminen, ratsastusradan tiet, kouluratsastusliikkeet siirtymisistä ja peruutuksista väistöjen ja taivutusliikkeiden kautta laukanvaihtoihin ja askelpituuden säätelyyn.

Hevoset verrytellään ja valmistellaan jokaisen valmennuskerran tehtäviin kouluratsastustehtävillä, joista edetään puomi- ja kavalettiharjoitusten kautta monipuolisiin, kaikkia esteratsastuksen osa-alueita kehittäviin estetehtäviin.

Työ tuottaa tulosta

Johdonmukainen ja kurinalainen työskentely tuottaa välittömästi silminnähtäviä tuloksia. Hevosten tasapaino, tahti ja joustavuus paranevat.

Jokaiseen valmennustuntiin kuuluu demonstraatio, jossa Morris näyttää ratsain mallin ja pyytää ratsastajia ja katsojia kopioimaan hänen esimerkkiään: ”Copy me”. Hevosta ei vedetä ohjalla taakse kuolaimelle, vaan ratsastaja pitää kädet vakaina ja ratsastaa hevosen pohkeella eteen ohjastuntumalle.

Kurssille erilaisista taustoista tuleva ratsastajajoukko suorittaa kolmantena päivänä Morriksen asettamia tehtäviä erittäin yhtenäisenä ryhmänä työskennellen, sujuvasti, vaivattomasti ja eleettömän tyylikkäästi.  Jälleen kerran kurssille osallistui joukko kokeneita ja taitavia ratsastajia, jotka pystyivät nopeasti noudattamaan saaamiaan ohjeita, toteuttamaan Morriksen asettamat  tehtävät upeasti ja venymään huikeisiin suorituksiin vaatimusten noustessa.

Valmennus on ratsastajille erittäin vaativaa, sillä Morris edellyttää kahden tunnin valmennussession aikana herpaantumatonta keskittymistä ja saattaa puhutella ratsastajia erittäinkin kovasanaisesti varsinkin jos virheet johtuvat keskittymisen ja ohjeiden noudattamisen puutteesta. Ratsastajat suoriutuivat tilanteessa erinomaisesti. Ratsastus ja sen oppiminen vaatii hurjasti nöyryyttä ja rohkeutta. Niitä selvästikin kurssille osallistuneilta ratsastajilta löytyy yllin kyllin.

Useamman kurssin seurattuaan havaitsee selvästi, etteivät kovasanaisetkaan moitteet ole tarkoitettu henkilökohtaisiksi loukkauksiksi, vaan se on Morriksen omintakeinen tapa vaatia – ja myös saada – ratsastajien herkeämätön keskittyminen ja sataprosenttinen yrittäminen. Sama ratsastaja, joka hetki sitten sai kuulla kunniansa, on seuraavaksi ylitsevuotavien ”Täydellistä! Loistavaa! Erittäin taitava ratsastaja!” –kehujen kohteena suoritettuaan annetun tehtävän onnistuneesti.

Opettajille ja valmentajille Morris toistaa jatkuvasti kurssin aikana: ”Älkää opettako ratsastajille liian matalaa käden asentoa. Ratsastajan tulee aina säilyttää suora linja kyynärpäästä hevosen suuhun. Nyrkin korkeus ei saa katkaista tätä linjaa. Jos hevonen nostaa päätään, ratsastajakin kohottaa kättään, jotta linja ja oikeanlainen tuntuma säilyy.”

Vanhaan tietoon perustuva järjestelmä

Kurssin päätteeksi Morris jälleen korosti opetuksensa sisällön olevan hänen systeeminsä, jota hän ja hänen oppilaansa ovat vuosikymmenten ajan menestyksekkäästi noudattaneet. Hän kertoo menetelmänsä juurten olevan vuosisatoja vanhassa, enimmäkseen ranskalaista perua olevaa ratsastusperinteessä. Yhtäläisyydet esimerkiksi ranskalaisen kouluratsastusvalmentaja Christian Carden valmennusmenetelmiin ovatkin ilmiselvät. Valmennustapahtumassa Morris haluaa ratsastajien noudattavan systeemiään täydellisesti, jotta he ja yleisö voisivat saada siitä ja sen toimivuudesta oikeanlaisen käsityksen. Kurssin jälkeen jokainen voi ottaa käyttöönsä sen, mitä ymmärsi ja piti toimivana ja jättää muun käyttämättä.

Morriksen valmennusten tarkka seuraaminen vuosittain on erittäin antoisaa. Joka vuosi oman kokemuksen karttuessa ja ymmärryksen kasvaessa katsoja on valmis vastaanottamaan ja omaksumaan Morriksen loistavasta esteratsastusmenetelmästä aina uusia, syvällisempiä asioita. Toivottavasti saamme nauttia tämän legendaarisen esteratsastuksen mestarin opetuksesta vielä useita vuosia. Suuri kiitos kuuluu myös ratsastajille, jotka ovat laittaneet itsensä täysillä likoon vaativassa valmennuksessa täysien katsomoiden edessä.

Turvallisuus

Morris korostaa, että esteratsastus on vaarallinen ja vaativa laji, jossa kaikkiin turvallisuusasioihin on suhtauduttava vakavasti. Kurinalainen työskentely ja yhtenäisten ohjeiden ja sääntöjen noudattaminen on osa turvallisuuden varmistamista. Ympäristön ja välineistön on taattava turvalliset harjoitusolosuhteet ja ratahenkilökunnan osattava toimia ammattimaisesti ja keskittyneesti. Ratsukoiden oikeanlainen varustus on merkittävä tekijä turvallisuudessa.

Vuodesta toiseen Morris puuttuu esimerkiksi suitsissa käytettyihin pikalukkoihin. Ne ovat muotia, mutta jonain päivänä metalli väsyy ja lukko yhtäkkisesti pettää ja aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Niiden sijaan tulee käyttää tavanomaisia solkia tai jopa laukkahevosten varustuksessa käytettyyn tapaan kuolainrenkaisiin kiinni ommeltuja ohjia. Niistä näkee ajoissa ompeleiden kulumisen ja korjaamisen tarpeen.

Toinen jatkuvan kommentoinnin aihe ovat muodissa olevat turva- ja kevytjalustimet, joiden Morris näkee ainoastaan heikentävän turvallisuutta. Keveät jalustimet ovat epäkäytännölliset, koska niita on vaikea saada takaisin jalkaan niiden karattua. Varsinkin kovassa vauhdissa ne lentävät holtittomasti perässä. Monien turvajalustimien rakenteet aiheuttavat jalalle riskin takertua eivätkä joustavat jalustimet anna ratsastajan jalalle kunnollista tukea. Turvallisimmat ja käytännöllisimmät jalustimet ovat Morriksen mukaan perinteiset painavat teräsjalustimet.

Martingaalien käyttöä Morris suosittelee aina hypättäessä. Ne suojaavat ratsastajaa, sillä on todellinen riski, että hevonen jossain tilanteessa heittää päätään niin ylös ja korkealle, että se osuu ratsastajaa kasvoihin.

Hevosen muoto ja tasapaino

Kaikessa valmennuksessaan Morris keskittyy kehittämään hevosen tasapainoa, suoruutta ja notkeutta. Hevosessa on tärkeää kehittää nimenomaan sen takaosasta joustava, energinen moottori koko sen liikkumiselle ja hyppäämiselle. Morris puhuu erittäin painokkaasti kaikkea kädellä ratsastamista vastaan. ”Hevoset vihaavat sahaamista ja matalaa, raskasta kättä.”

Epämukava kuolaintuntuma ja kuolaimen alla liikkuminen tekevät hevosista etupainoisia, hankalasti ohjattavia ja vastustelevia. Ratsastajan on aina säilytettävä keveä kuolaintuntuma ja kannetteva kätensä hevosen sään yläpuolella lähellä toisiaan. Suora linja kyynärpäästä hevosen suuhun on ylläpidettävä kaikissa tilanteissa.

Hevosen tulee pysyvästi ja nuoresta alkaen liikkua niska ylimpänä ja selkeästi ylämäkeen.  Oikeanlainen niskan ja alaleuan pehmeys ja pyöreä muoto saavutetaan, kun hevonen liikkuu rehellisesti ja vaivattomasti pohkeen edessä, vakaassa rauhallisessa tahdissa ja hyväksyen ratsastajan tarjoaman tasaisen, kevyen kuolaintuntuman. Morris demonstroi useita kertoja kurssilaisten eri hevosilla itse ratsastaen, kuinka ratsastajan ei tällöin tarvitse laskea käsiään ja yrittää vetää hevosen päätä alas, vaan hevonen itse kurkottautuu kuolaintuntumalle ja venyttää kaulaansa ja ylälinjaansa eteen ja alas ratsastajan niin salliessa.

Hevosen notkistamisessa keskitytään sen takaosaan, jonka joustavuutta kehitetään lukuisilla harjoituksilla alkaen siirtymisistä, peruutuksista ja

Haukan katse, jolta mikään ei jää huomaamatta.

kaarevien urien ratsastamisesta. Notkistava työskentely puomeilla, kavaleteilla ja esteillä tehdään erityisesti monipuolisilla kaarteiden ratsastustehtävillä, joissa ratsastajan pääasiallinen tehtävä on olla häiritsemättä hevosta vakaassa kevyessä istunnassa ja ohjaten ainoastaan katseella ja johtamisella ohjasta vetämättä.

Muutamien toistojen jälkeen kaikki hevoset näyttävät entistä notkeampaa ja sujuvampaa liikkumista kaarteissa takaosa selkeästi alla ja tasapainoisesti ylämäkeen laukaten. Hevosen notkistamisessa ei koskaan keskitytä sen kaulan taivutteluun sen enempää alas kuin sivulle, vaan ennemminkin Morris haluaa hevosen kaulan olevan erittäin suora ja jämäkkä ja etuosan tarkasti takaosan edessä. Luonnollinen niskan rentous ja kuolaintuntuman pehmeneminen seuraa takaosan oikeanlaisesta työskentelystä. Hevosen tullessa pehmeästi kuolaimelle sen turpa pysyy kuitenkin aina luotilinjan etupuolella.