Anna Kilpeläinen – PedaEquest ®

Ratsastuksessa on yksi asia, joka kertoo varsin tarkasti kuinka onnistunutta ja laadukasta ratsastus on – hevosen suu. Molemmille osapuolille miellyttävä ja toimiva kuolaintuntuma on taito ja saavutus, joka on kaiken ratsastuksen ytimessä.

Levollinen, tarkkaavainen hevonen pehmeällä tuntumalla piaffissa. Uta Gräf ja Le Noir, kuva Silke Rottermann.

Millainen on hyvä kuolaintuntuma

Tavoitteena pidetään, että ratsastaja pystyy ratsastamaan kädet hiljaa, kädet paikoillaan. Se on totta, mutta ei koko totuus. Käsien on oltava paikoillaan – suhteessa hevosen suuhun. Tämän asian onnistumisen näkee tarkasti ainoastaan katsomalla nimenomaan hevosen suuta.

Kuolaintuntuman tulee säilyä tasaisena myös ohjasotteissa, jotka tulee tehdä joustavasti ja pehmeästi ilman nykimistä, vetämistä tai muuta epätasaisuutta. Hyvät ohjasavut hevonen tuntee suussaan kuolaimen tasaisena, pienenä siirtymisenä johonkin suuntaan. Hyvin koulutettu hevonen pyrkii aina asettamaan päänsä ja kehonsa keskelle kuolaintuntumaa, jolloin se tuntee tuntuman kevenevän ja taas jäävän vakaasti paikoilleen – ratsastajan siis myötäävän ja palaavan perustuntumalle.

Yhteys kahden kehon välillä

Hevonen ojentautuu luottavaisesti venytykseen kohti kuolainta. Uta Gräf ja Damon Jerome H, kuva Silke Rottermann.

Kuolaintuntuma on erittäin herkkä ja tarkka asia ratsastajan ja hevosen välissä. Kosketus hevosen suuhun yhdistää ratsastajan käden ja hevosen suun. Mutta ei vain niitä. Jos kummankin keho toimii kuten tarkoitus on, kuolaintuntuma yhdistää kaksi joustavaa, kimmoisaa, tasapainosta kehoa.

Rento suu ja turpa

Hevosen suuta ja sen eleitä tarkkailemalla voi nähdä valtavan paljon. Hevosen tulee voida luottaa suussaan rauhallisesti lepäävään kuolaimeen ja sitä ohjien välityksellä piteleviin ratsastajan käsiin niin, että se luottavaisesti liikkuu kohti näiden muodostamaa kuolaintuntumaa, eikä koe tarvetta puolustautua, varoa tai vältellä.

Mitä suun eleet kertovat?

Luottavaisen hevosen suu on kiinni. Kiinni oleva suukaan ei silti vielä välttämättä kerro kaikkea. Suu voi olla kiinni myös siksi, että hevonen jännittää suutaan ja leukojaan ja puristaa hampaansa tiukasti yhteen. Tällöin leukanivel lukittuu ja sen myötä niska ja koko hevosen rangan liike jäykistyy. Tuntuman jäykkyys on melko helppo tuntea ratsaille, mutta sen erottaminen sivusta katsomalla voi olla vaikeampaa.

Rento suu elehtii aivan samaan tapaan kuin rennon hevosen suu silloin, kun hevonen ei ole töissä. Suun ympärys on silminnähden sileä ja rento, ei tiukka ja kurtussa. Satunnaisesti koko kehon nivelistön liikkuessa hevonen liikuttaa suutaan samaan tapaan kuin mutustellessaan rennosti jotain suussaan. Suu ei aukea eikä suun ympärys jännity.

Jännittynyt ilme, lukittunut niska ja leuat. Ilme näyttää hevostutkimuksissa havaitulta hevosen kipuilmeeltä.

Kun hevonen keskittyy seuraamaan suussaan tuntemansa kuolaimen liikkeitä, saattaa se toisinaan hieman avatakin suutaan, kun alaleuka joustaa kiristyvän kuolaintuntuman mukana. Tämäkään ei näytä suurelta tai jännittyneeltä eikä kestä kuin sekunnin verran, sen jälkeen suu taas lepää kiinni.

Pitkä tie tuloksiin

Mahdollisimman toimivaan kuolaintuntumaan pääseminen vaatii erityisesti ratsastajalta, mutta myös hevoselta valtavasti harjoittelua. Hevosen liikkeissä tasapainoileminen on ratsastajalle jo suuri haaste sinänsä ja kun sen lisäksi käsien on vielä pystyttävä säilyttämään mahdollisimman täydellisen vakaa kosketus hevosen suuhun, vaatimus on suuri.

Hyvän kuolaintuntuman harjoittelu alkaakin sinä hetkenä, kun hevosihminen ensimmäisen kerran tarttuu ohjiin eikä pääty koskaan. Tärkeimmässä osassa on ratsastajan oma kehonhallinta, tukilihasten tuki, kehon tasapainoinen asento ja kannattelu ja nivelten joustavuus. Toisaalta myös hevonen harjoittelee oman kehonsa kanssa aivan samoin. Senkin on opittava tasapainoilemaan vakaana, tasaisena ja joustavana.

Hevonen on päätynyt päin kuolaintuntumaa ja helpottaa oloaan avaamalla suutaan.

Hyvän kuolaintuntuman harjoittelua voisi verrata vaikkapa paritanssiin. On valtava merkitys tanssin miellyttävyyden, tasapainoisuuden ja erityisesti kehittymisen kannalta, millainen tanssiote on. Jokainen voi kuvitella mielessään, miltä tuntuu tanssia jäykän, kovakouraisen tanssiparin kanssa. Entä löperössä, epätasaisessa ja ajoittain jopa yhtäkkisesti katoavassa tanssiotteessa. Miltä veltto tanssipari tuntuisi? Entä sellainen, jonka liikkeet ovat äkkinäisiä ja mahdottomia ennakoida? Mitä, jos tanssiparin tasapaino on niin huono, että hän tahtomattaan nykii ja kiskoo kumppaniaan?

Emme tietenkään voi tietää, miltä hevosesta tuntuu, kun se ei sitä pysty kertomaan, mutta ei ole myöskään syytä olettaa sen tuntemuksien suuresti poikkeavan omastamme vastaavassa tilanteessa.

Jännittynyt suu

Tuntuman laatu vaikuttaa kaikkeen

Käyttäytymisellään hevonen kuitenkin kertoo paljon. Miellyttävän, tasaisen ja loogisesti toimivan kuolaintuntuman kanssa hevonen liikkuu mielellään, suoraan ja tasapainoisesti. Se pystyy keskittymään tehtävään ja oman kehonsa hallintaan sekä suorittamaan kaikella osaamisellaan.

Tuntuman laadun heikentyessä alkaa käyttäytymisessä näkyä aina enemmän häiriöitä ja merkkejä epämukavuudesta. Hevonen aukoo suutaan, louskuttaa leukojaan, jännittää huulia, lopsuttaa huulillaan, vetää kieltä kuolaimen alta ylös kohti nielua tai työntää kieltä ulos suustaan, irvistelee, kiskoo päätään sivuun, ylös, alas, heittelee päätään, nyökkäilee päätään kohti rintaansa välttääkseen epämukavan tunteen suussaan, kiirehtii vauhtiaan, jarruttaa, huiskii hännällään, kieltäytyy liikkumasta, painautuu tai ryntää vasten tuntumaa, jne. Näitä käyttäytymisen muutoksia ratsastajan on kuunneltava. Hevosella ei ole muuta keinoa kertoa kokemuksistaan kuin käytöksensä.

Jännittynyt, puristuksissa oleva suu

Luonnollisesti samanlaisen käyttäytymisen syy voi löytyä muualtakin kuin hevosen suusta. Suun jännittyminen on esimerkiksi yleensä ensimmäinen merkki hevosen koko kehon tasapainon horjumisesta. Yleinen syy ongelmiin on myös se, ettei käytössä oleva kuolain ole sopiva hevosen suuhun.  Joskus epämukavuuden aiheuttajaa saattaa joutua etsimään pitkäänkin. Silti ensimmäiseksi olisi tarkistettava hevosen suu ja mitä ohjien toisessa päässä tapahtuu.

Koulutuksen alussa

Koulutuksen alkuvaiheessa, kun hevonen ei ole vielä riittävän tottunut ja siedättynyt kuolaimen ja kuolaintuntuman aiheuttamiin tuntemuksiin suussaan, saattaa sen käytös myös olla vastustelevaa ja  huolestunutta. Hevonen olisikin syytä totuttaa kuolaimeen ja tuntumaan ja kouluttaa sille, miten sen odotetaan käyttäytyvän kuolaintuntuman tuntiessaan ennen varsinaista ratsukouluttamisen aloittamista.

Kuolaintuntumaan liittyviä taitoja voi aluksi harjoitella kapsonissa.

Ratsun työhön kouluttamaton hevonen ei vielä hallitse kehonsa liikkeitä ja tasapainoa täsmällisesti ja ratsun liikkumistapaa harjoitellessaan se epätasapainoisten horjahdustensa vuoksi väistämättä joskus horjahtaa myös kuolaintuntumaa päin. Niin kauan kuin hevosella ei ole taitoja välttää tätä, on järkevää käyttää kuolainten sijaan esimerkiksi kapsonia. Tällä vältetään turhat ikävät kokemukset, suussa tuntuvat nykäisyt ja paine.

Kun hevonen jo osaa säädellä paremmin kehonsa asentoa ja tasapainoa ja suoriutuu siitä tilanteen hieman vaihdellessakin, voi se alkaa opetella samaa suhteessa kuolaimeen. On tärkeää, että koko koulutuksensa ajan hevonen kokee kuolaimen luotettavaksi. Kun taitoa ja hyviä kokemuksia on kertynyt, satunnaiset huonommatkaan kokemukset eivät enää ole niin vaikeita ohittaa.

Kannattaisiko ongelmat peittää?

Toisinaan hevosen suun eleitä yritetään estää kiristämällä suuta sulkevat turpahihnat niin kireälle, ettei hevonen pysty lainkaan liikuttelemaan leukojaan. Se ei ole hyvä tapa ratkaista kuolaintuntumaongelmia. Turpahihnan kireydestä enemmän esimerkiksi tässä tekstissä ja liian kireyden aiheuttamista ongelmista esimerkiksi tässä ja tässä artikkelissa.

Ohjeita sääntökirjasta

Kouluratsastuksen kilpailusäännöt 2016 kuvailevat hyvää kuolaintuntumaa mm. seuraavasti:

”Hevosen on oltava kuolaintuella, niin paikalla kuin liikkeessä. Ratsastaja säilyttää tasaisen kevyen ja pehmeän tuntuman hevosen kumpaankin suupieleen yhtäläisesti. Hevonen kantaa päänsä vakaana, niskasta pehmeässä peräänannossa, kaula vapautuneesti kaartuneena, niska korkeimpana kohtana ja turpa jonkin verran luotiviivan etupuolella.”

”Kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja kevyt, suun kiinni ja niskan pehmeässä peräänannossa ilman ratsastajan käden vastustelua. Hevonen ei saa liikkua ns. kuolaimen yllä eikä alla.”

”Kielen ulostyöntäminen ja kielen vetäminen kuolaimen yli tai hampaiden narskuttaminen ja hännällä piiskaaminen ovat osoituksia hevosen hermostuneisuudesta, jännityksestä tai vastustelusta.”