Suomenhevosesta ratsu – oppia ja oivalluksia | Anna Kilpeläinen

Maria Fraser-Baggström ja Waltsu

Suomenhevosen ratsukoulutus on asia, joka todella tuntuu kiinnostavan. Suomenhevosliiton Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi – koulutuskiertueen kouluttajana olen viimeisen kahden vuoden aikana saanut tavata lähes tuhat suomenhevosihmistä ja kymmeniä suomenhevosia ympäri Suomen järjestetyissä tapahtumissa.

Kiertue jatkuu edelleen, mutta tässä kohti tekee mieli pohtia hieman, mitä olemme matkan varrella saaneet huomata ja oppia.

Ensimmäisenä mieleeni nousee tunnelma, joka kursseilla on minulle välittynyt: lämmin, innostunut ja avoin. Ihmisillä on selvästi tarve etsiä tietoa ja oppia lisää, ymmärtää paremmin tärkeitä harrastus- ja työkumppaneitaan.

Monessa asiassa tieto myös auttaa suuresti. Kun kouluttajana oppii hahmottamaan lukuisat koulutukseen ja hevosen käyttäytymiseen vaikuttavat lainalaisuudet, alkaa hevosen käyttäytyminen näyttää loogiselta ja siihen vaikuttaminen mahdolliselta ja luonnolliselta.

Teoreettista tietämystä

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, 6.6.2015 Rovaniemi

Teoriaa tästäkin suurten tunteiden aiheesta – rakkaan harrastuskumppanin kanssa jaetusta yhteisestä kokemusmaailmasta – löytyy. Hevosen käyttäytyminen ja oppiminen on oma tieteenalansa, josta on saatavilla jo runsaasti teoreettista taustatietoa, samoin hevosen luontaiset käyttäytymistarpeet ja niiden toteutumisen vaikutukset hevosen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin.

Ratsastus on meidän ihmisten hevoselle valitsema kuntoilu- tai urheilumuoto, jonka tavoitteet vaativat omanlaistensa fyysisten ja biomekaanisten faktojen tuntemusta. Samoin ratsastus on ratsastajalle kehonhallintaa haastava laji, jossa meidän on tunnettava sen meille ihmisille asettamat fyysiset haasteet ja tavoitteenasettelut.

Lisäksi mukana kulkevat joka tapauksessa tunteet, niin ihmisen kuin hevosenkin. Tunteiden ja mielenhallinnan – niin hevosen kuin ihmisenkin – ymmärtäminen yhdeksi keskeiseksi osaksi harjoittelua on olennainen osa ratsun ja ratsastajan koulutusta.

Suomenhevosesta ratsu

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, 6.6.2015 Rovaniemi

Kuten me kaikki suomalaiset hevosihmiset tiedämme, suomenhevonen on hyvä ja rakastettu ratsu. Yhtä hyvin tiedämme, että monilla suomenhevosilla on haasteita ratsun tehtävässään. Kursseilla on muutama asia noussut selkeimmin esille.

Suurimpia haasteita koulutuksessa aiheuttaa hevosen pysyminen rauhallisena koulutustilanteissa ja harjoitusten vaatimustason noustessa. Usein melko lievä, huomaamattomaksikin jäänyt jännittyneisyys on monien kouluttajan havaitsemien koulutusongelmien taustalla. Hevosen koetaan kiirehtivän, painavan käsille tai puskevan lapa edellä vinossa hankalasti ohjautuvana tai ehkä vain vaikuttavan kovin epätasaiselta ratsastuksessa. Askellajien laatu saattaa jäädä heikoksi, lyhyeksi ja matalaksi. Näitä ongelmia on melko loputon suo ratkoa yksitellen ratsastuksellisin keinoin, jos kaiken aiheuttajana onkin huomaamatta jäänyt jännittyneisyys.

Levollisuus pohjana

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, 6.6.2015 Rovaniemi

Kaikki hyvä kouluttaminen alkaa rentoudesta. Rentouden ja levollisuuden vaaliminen ja turhien säikähdysten ja pelkotilanteiden välttäminen rakentaa vakaan pohjan ja luottamuksen hevoselle toimia ratsuna. Yhdenkin rajumman säikähdystilanteen jälkien korjaaminen vie helposti monin verroin sen ajan, joka olisi kulunut hieman huolellisempaan asian valmisteluun.

Samalla on ehdottoman tärkeää pitää yllä hevosen aktiivisuutta ja yritteliäisyyttä, jotta hevosesta ei tule passiivinen sivustakatsoja, vaan koulutuksen aktiivinen osallistuja ja innokas suorittaja. Rento ja luottavainen hevonen onkin yleensä läsnäoleva ja kiinnostunut, innokas tekemään yhteistyötä. Looginen ja ymmärrettävä, palkitseva koulutus motivoi hevosta.

Tasapainon harjoittelua

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, 6.6.2015 Rovaniemi

Suomenhevosen koulutuksessa levollisuus saattaa helposti kadota siinä vaiheessa, kun hevonen alkaa harjoitella ratsastajan kantamista, erityisesti ravissa ja laukassa. Suomenhevonen on joka tapauksessa rakenteeltaan jo lähtökohtaisesti etupainoisempi kuin monet muut ratsut.

Suomenhevonen menettää melko herkästi tasapainonsa etunojaan tai sivuluisuun ja uskon hevosen silloin kokevan olonsa hallitsemattomaksi ja epämiellyttäväksi. Tämä pelkästään usein aiheuttaa vauhdin kiihtymistä ja hankalaa ohjattavuutta. Jos ratsastaja alkaa tässä vaiheessa korjailla hevosen vauhtia ja suuntaa ottein ja avuin, joita hevonen ei vielä ole oppinut ymmärtämään ja mahdollisesti vielä voimaa käyttäen, on hätääntymisen kierre nopeasti vauhdissa. Joidenkin hevosten kohdalla sama tilanne saattaa johtaa siihen, että hevosesta tulee haluton liikkumaan.

Uuden lajin opettelua

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, 6.6.2015 Rovaniemi

Inhimillistämisessä on ongelmansa, mutta tilannetta havainnollistaakseni vertaan ratsun oppimatkaa usein johonkin ihmisten lajiharjoitteluun. Monille tuttua on vaikkapa laskettelemisen opettelu. Kaikilla meillä varmastikin on edellytykset sen oppimiseen, mutta emme silti yleensä ole heti sukset jalkaan vedettyämme valmiita jyrkkiin laskuihin ja kovaan vauhtiin.

Kehonhallinnan ja tasapainon opettelu vie oman aikansa, alussa tarvitaan helppoja ja turvallisia toistoja, jotta itseluottamus sekä kehonhallintaan tarvittava voima ja taito alkavat kehittyä. Suomenhevonen ratsuna ei yleensä ole se laskettelurinteiden huippulahjakkuus, vaan se yksilö, jonka luottavaiseen alkuun pääseminen vaatii hieman enemmän aikaa, ohjausta ja ymmärrystä.

Ratsuhevosella tahti on yksi olennainen tasapainon mittari. Kun hevonen pystyy säilyttämään liikkuessaan levollisen, aktiivisen ja vakaan tahdin ja alustavan suoruuden, myös sen tasapaino – ja yleensä samalla mieli – on hallinnassa. Tahdin kiihtyessä tai aktiivisuuden sammuessa ollaan menettämässä tasapaino ja juuri siinä kohdassa hevosta on autettava taas tasapainoon sille etukäteen koulutetuin avuin.

Koulutetaan yhteinen kieli

Marjut Turunen ja Linnun Jocke

Levollisuuden säilyttämisessä ja kommunikoinnin onnistumisessa on olennaista, että ratsastajalla ja hevosella on käytettävissään yhteinen kommunikointikieli. Jos hevonen ei osaa ensimmäistäkään ratsastajan käyttämää apua, kun ratsastaja nousee sen selkään, saattaa alkutaival olla melkoista onnenkantamoista. Hyvin kehoaan hallitseva ja apujaan ajoittava ratsastaja onnistuu kouluttamaan avut varmaankin näinkin, mutta tässä tilanteessa hevonen joka tapauksessa joutuu kohtaamaan kerralla kovin monta uutta asiaa (ratsastaja selässä, kehon tasapainottaminen ratsastajan alla, ratsastajan aiheuttamat ärsykkeet istunnan ja ohjien kautta, mahdollisesti vielä uudet varusteet ja toimintaympäristökin), mikä puolestaan lisää haasteita levollisuuden ja luottavaisuuden säilyttämisessä.

Huomattavasti helpompaa hevosen olisi oppia näitä yksi kerrallaan. Apujen merkitys kannattaa alustavasti hevoselle myös opettaa jo maasta käsin. Ratsastajan noustua selkään mukana maassa voi vielä olla avustaja auttamassa hevosta yhdistämään selästä käytetyt pyynnöt maasta opetettuihin. Ratsaille noustessa hevosen olisi hyvä osata ainakin jokin luotettava pyyntö liikkua eteen, hidastaa ja pysähtyä, kääntyä oikealle ja vasemmalle. Lisäksi sen tulee olla niin siedättynyt käytettyihin varusteisiin ja ihmisen vaikuttamiseen niiden kautta sekä ihmisen kiipeilyyn sen päällä, etteivät ne aiheuta jännittymistä.

Kokeneenkin hevosen jännittymisongelmien taustalta löytyy usein jokin näistä aiemmin mainituista tekijöistä, joka alkutaipaleelta saakka on jäänyt sitä jännittämään. Tarkistamalla yksi kerrallaan nämä asiat päästään kouluttamaan uudelleen ne, joissa jännittyneisyyttä havaitaan.

Kuolaintuntuma on tärkein

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, 6.6.2015 Rovaniemi

Vedettyämme Suomenhevosliiton kanssa yhteen asioita, joita olemme kohdanneet kurssien demoratsukoiden kohdalla, kaikkein selkeimmäksi nousee kuolaintuntuman laatu ja sen merkitys ratsukon yhteistyön sujuvuudelle.

Tarkemmin ajateltuna lieneekin itsestään selvää, että asia on kuten valmentaja eversti Cardekin toteaa: kuolantuntuma on tärkein, se vaikuttaa aivan kaikkeen ja koko ajan. Kun olemme valinneet hevosen ohjailun ytimeen kosketuksen niinkin herkkään kohtaan kuin sen suuhun, täytyy tilanteen asettamat vaatimuksetkin ymmärtää.

Kuolain on todella tarkka ja loistava kommunikointikeino ihmisen ja hevosen välillä. Sen täsmällinen käyttö vaatii kuitenkin hyvää kehonhallintaa sekä ihmiseltä että hevoselta sekä loppumatonta paneutumista tuon taidon kehittämiseen.

Kehonhallinnan kautta vapautuneisuuteen

Maria Fraser-Baggströn ja Waltsu

Ymmärrettävästi epämukavuus tai kipu hevosen suussa ratsastuksen aikana saa sen varovaiseksi ja vastustelevaksi. Voidakseen liikkua vapautuneesti ja keskittyä oman kehonsa hallintaan, on hevosen voitava luottaa kuolaintuntuman tasaisuuteen ja keveyteen ja sen välityksellä annettujen ohjeiden ymmärrettävyyteen. Kuolaintuntuman aiheuttama epävarmuus tuottaa jännitystä, joka voi näkyä monin tavoin.

Hankalinta ratsastajien on yleensä tunnistaa jännittyneisyydeksi hevosen jähmeys ja hitaus kuolaintuntuman suhteen. Kun ratsastajan kehonhallinta ja kuolaintuntuman käyttö kehittyy, hevosessa on yleensä hyvin nopeasti havaittavissa monia positiivisia muutoksia rentouden ja liikkumisen laadun suhteen.

Suomenhevosen etunojoinen tasapaino aiheuttaa omat haasteensa. Se ei välttämättä itse lainkaan keksi miten voisi välttää tilanteen, jossa ajatuu vasten kuolaintuntumaa. Kouluttajan onkin tärkeää opettaa hevoselle tasapainonsa hallintaa, jotta se osaa korjailla painopistettään taaksepäin ja kannatella rintakehäänsä ja etuosaansa. Tämän fyysisen taidon kehittymisessä menee oma aikansa. Hevosen rakennekin voi asettaa erityisesti harjoittelun alussa omat rajoitteensa sille, minkälaiseen tasapainoon se kykenee.

Yhteisellä opintiellä

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, 6.6.2015 Rovaniemi

Suomenhevoskoulutusten yhteydessä olen huomannut ihmisten olevan kovin helpottuneita huomatessaan, etteivät heidän hevostensa kanssa kohtaamat ongelmat yleensä ole mitenkään poikkeuksellisia tai erityisen vaikeita. Suurin osa kouluttajista ja ratsastajista painiskelee samojen haasteiden kanssa. Jos haasteita saadaan purettua sopivan kokoisiksi palasiksi opittaviksi, niistä muodostuu ymmärrettävä ja käsiteltävä kokonaisuus.

Tavoitteiden mahdollisimman selkeä hahmottaminen ja tavoitteita kohti johtavien portaiden rakentaminen on kaiken harjoittelun ytimessä. Kun kuva on selkeä, eteneminen on johdonmukaista ja ongelmiakin on huomattavasti selkeämpää ratkoa.

Olen ollut hyvin tyytyväinen koulutuksemme rakenteeseen. Teoriaosuudessa ehtii valottaa melko laajasti ratsun koulutuksen taustalla vaikuttavia ilmiöitä ja sen jälkeen demonstraatioissa nähtyjä harjoitteita ja painotuksia on uskoakseni helpompi ymmärtää. Ilman käytännön osuutta pelkkä teoria puolestaan voi jäädä avautumatta, käytännön harjoitteissa saa edes hiukan tuntumaa siihen,