Rauhallinen – vai opitusti avuton? | Anna Kilpeläinen

Rennon ja rauhallisen hevosen silmät ovat kirkkaat ja ilmeikkäät, olemus levollinen, mutta eloisa. — Rennon ja rauhallisen hevosen silmät ovat kirkkaat ja ilmeikkäät, olemus levollinen ja pehmeä.

Hevosen levollisuus on tärkeä tavoite hevosen koulutuksessa. Levollisuus näkyy hevosen käyttäytymisessä.

Hevosen eleet voivat kuitenkin olla hitaita muutoinkin kuin rauhallisuudesta ja rentoudesta johtuen. Hevonen voi olla esimerkiksi kipeä, varuillaan tai opitusti avuton. Koulutuksen tavoitteena tulisi aina olla se, että hevonen käyttäytyy rauhallisesti, koska se todella on tyyni. Mikäli hevonen esimerkiksi vain pysyttelee liikkumatta pelosta tai kivusta huolimatta, se kokee samalla stressiä. Pitkään kestäessään stressi tuo mukanaan monia fyysisiä ja psyykkisiä sekä koulutuksellisia ongelmia.

Mitä on opittu avuttomuus?

Opittu avuttomuus (learned helplessness) on hevosen – kuten myös ihmisen tai minkä tahansa eläimen – voimakkaimpia stressitiloja. Opitun avuttomuuden ilmiönä määritteli USA:lainen psykologi Martin Seligman 1960-luvun lopulla koirilla tehdyssä tutkimuksessa.

Opitusti avuttoman hevosen käytös saattaa muistuttaa monella tavalla rauhallisen hevosen käytöstä ja siksi sen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Usein kokeneenkin kouluttajan on tutustuttava hevoseen tarkemmin, jotta voi määritellä millaisesta käytöksestä on kyse. Opitulla avuttomuudella on joitain selkeitä tunnusmerkkejä, joiden ilmaantuessa sitä täytyy epäillä.

Mistä opitun avuttomuuden tunnistaa?

Opitun avuttomuuden tilassa hevonen

reagoi ärsykkeisiin (ympäristön muutoksiin sekä ratsastajan tai käsittelijän pyyntöihin ja apuihin) epänormaalin hitaasti ja välinpitämättömästi
seisoo ja liikkuu tyypillisesti kaula lautamaisen suorana ja jäykästi alhaalla
ei kannattele kehoaan, vaan rintakehä ja säkä painuvat matalalle alas lapojen ja etujalkojen väliin
liikkuu töksähtelevällä ja kömpelöllä tavalla, eloisuus, kepeys ja helppous puuttuvat
saattaa liikkua myös hätäisesti ja kiirehtien
ei ole välttämättä lainkaan kiinnostunut ruuasta, joka sitä normaalisti kiinnostaa
syö hitaasti ja huolimattomasti, jos syö
ei vaikuta kiinnostuneelta ympäristön tapahtumista, mutta kun havahtuu reagoimaan, saattaa reagoida epänormaalin rajusti ja hallitsemattomasti
silmät näyttävät sameilta, lasittuneilta, ilmeettömiltä
silmien, sierainten ja/tai suun ympärillä ”huoliryppyjä”, myös kurkunpää voi olla kuroutuneen ja kireän näköinen
korvat eivät liiku rennosti ja normaalisti ympäristön ääniä seuraillen vaan niiden liikkeet jähmettyvät sivulle
hevoselle luontainen seurallisuus, eloisuus ja uteliaisuus puuttuu
hevonen ei juuri opi
opittu avuttomuus saattaa liittyä johonkin tiettyyn tilanteeseen ja asiaan, jonka läsnä ollessa hevonen yhtäkkiä sulkeutuu tai se voi olla vallitseva piirre hevosen käytöksessä joissain tilanteissa, pahimmillaan kaikkialla
hevonen voi sulkeutuessaan olla tunnoton vain paikallisesti, kuten vaikkapa vain toisen pohkeen tai ohjan avuille, tai yleisesti kaikille avuille
pitkään opitusta avuttomuudesta kärsineissä hevosissa alkaa yleensä myös näkyä pitkäaikaisen stressin aiheuttamia fyysisiä oireita, kuten kiilloton karva ja kuihtunut yleisolemus

Oireet näkyvät selkeimmin, kun hevonen saa seistä ja liikkua vapaasti haluamallaan tavalla. Esimerkiksi ratsastuksessa ratsastaja voi avuillaan ja esimerkiksi ohjien tai apuohjien avulla saada hevosen liikkumaan toisenlaisessakin asennossa.

Mikään näistä tekijöistä yksin ei tarkoita sitä, että hevosen käyttäytyminen välttämättä olisi opitusti avutonta. Kyse voi olla esimerkiksi akuutista, ohimenevästä kivusta tai pelosta, jonka syy tulisi selvittää, jottei tilanne pääsisi kehittymään opituksi avuttomuudeksi.

Mikäli hevonen on rento ja siksi rauhallinen, se reagoi rauhallisenakin normaalin kiinnostuneesti ympäristöönsä ja elehtii monipuolisesti ja vapautuneesti korvillaan ja silmillään sekä koko kehonsa kielellä.

Tässä linkki tekstiin tutkimuksesta, jossa tutkittiin juuri opittua avuttomuutta ilmentäviä asioita hevosessa. Linkissä on hyviä ja havainnollisia kuvia aiheeseen liittyen.

Miten opittu avuttomuustila syntyy?

Opittu avuttomuustila aiheutuu siitä, että hevonen altistuu toistuvasti kivulle, epämukavuudelle tai pelolle niin, ettei sillä ole mahdollisuutta omalla käytöksellään välttää sitä. Tällöin hevonen saattaa ikäänkuin poistua henkisesti paikalta ja vaipua opittuun avuttomuuteen. On syytä tarkkailla opitun avuttomuuden merkkejä silloin, kun hevonen vaikuttaa olevan ”laiska”, ”itsepäinen”, ”pomminvarma”, ”umpikiltti”, jne.

Opittua avuttomuutta saatetaan saada aikaan pelkoa, epämukavuutta tai kipua aiheuttavalla koulutuksella. Esimerkiksi, jos hevonen pelkää ja sitä jatkuvasti rangaistaan pelon merkeistä, kuten levottomasta liikkumisesta tai säikkymisestä, se saattaa lopulta lakata näyttämästä pelon merkkejä. Pelko voi silti olla ennallaan ja rangaistukset omalta osaltaan lisäävät sitä. Tällöin riski opitun avuttomuustilan kehittymiseen on suuri. Myös jatkuvat voimakkaat avut ilman mahdollisuutta vapautua niistä (esim. jatkuva kova kuolaintuntuma), aiheuttavat riskin opitun avuttomuuden kehittymiseen.

Joskus opittua avuttomuutta tietämättä jopa tavoitellaan, koska silloin hevonen saattaa vaikuttaa äärimmäisen nöyrältä ja tahdottomalta. Tällöin stressin aiheuttamat haitat eivät varmaankaan ole kouluttajan tiedossa. Tilanne on helppo ymmärtää, jos sen siirtää ihmisiin: jos esimerkiksi pelkäävää lasta toistuvasti rangaistaan pelon näyttämisestä, eivät tulokset luultavasti ole millään tavalla hyväksi kenellekään.

Opittu avuttomuus voi myös aiheutua jostain, mitä käsittelijä / kouluttaja ei ole huomannut, kuten hiertävästä satulasta tai muusta jatkuvasta kivusta tai epämukavuudesta, jolle hevonen altistuu. Kroonisten lievien terveysongelmien kanssa on sama ongelma: vaikka hevonen fyysisesti kestäisi rasitusta ongelmien pahentumatta tai jopa niiden helpottuessa liikkeen myötä, voi jatkuva kivun kanssa liikkuminen aiheuttaa opitun avuttomuuden kaltaisia ongelmia.

Opittu avuttomuustila yleistyy

Kerran opittuun avuttomuuteen päätynyt hevonen saattaa alkaa sulkeutua hyvinkin herkästi erilaisista tilanteista, jotka muistuttavat aiempaa kokemusta. Avuttomuustila voi myös yleistyä niin, että se alkaa leimata hevosen kaikkea käytöstä. Opittua avuttomuutta on miltei mahdotonta saada kokonaan koulutettua pois.

Opitusta avuttomuudesta on syytä tietää myös, että siihen päätyessään hevosen aivot eivät oikeasti enää havaitse niitä ärsykkeitä, jotka avuttomuustilan laukaisevat. Jos hevonen vaikuttaa täysin turralta pohkeelle, apujen voimistamisesta ei ole apua, koska hevonen ei tunne sitä. Jossain saattaa kulkea raja, joka ylittää ärsykekynnyksen ja hevonen taas reagoi. Tällöin kuitenkin reaktiot saattavat olla arvaamattomia ja reagoinnin aikaansaamiseen tarvittava voima niin kova, ettei sellaisen käyttäminen ole hyväksyttävää.

Opitusti avuttoman hevosen kouluttaminen

Vaikka opitusti avuttoman hevosen kouluttaminen on hankalaa, koska se helposti vaipuu avuttomuuteen pienistäkin ristiriitatilanteista, on se kuitenkin mahdollista. Parhaiten onnistutaan, jos opetusta voidaan tehdä tavalla, joka ei lainkaan muistuta aiempia kokemuksia. Kun koulutuksessa edetään todella huolellisesti ristiriitatilanteita välttäen, saattaa hevonen alkaa käyttäytyä uudelleen opetettujen asioiden kohdalla täysin normaalisti ja vapautuneesti.