Rauhallinen – vai opitusti avuton?

Rennon ja rauhallisen hevosen silmät ovat kirkkaat ja ilmeikkäät, olemus levollinen, mutta eloisa.

Rennon ja rauhallisen hevosen silmät ovat kirkkaat ja ilmeikkäät, olemus levollinen ja pehmeä.

Hevosen rauhallisuus ja levollisuus on ensisijaisen tärkeä tavoite hevosen koulutuksessa. Aiheesta lisää esim. tässä.

Hevosen eleet voivat olla hitaita muutoinkin kuin rauhallisuudesta ja rentoudesta johtuen. Hevonen voi olla esimerkiksi kipeä, varuillaan tai opitusti avuton. Koulutuksen tavoitteena tulisi aina olla se, että hevonen käyttäytyy rauhallisesti, koska se todella on tyyni. Mikäli hevonen esimerkiksi vain pysyttelee liikkumatta pelosta tai kivusta huolimatta, se kärsii samalla jatkuvasta stressistä. Pitkään kestäessään stressi puolestaan tuo mukanaan monia fyysisiä ja psyykkisiä sekä koulutuksellisia ongelmia.

Mitä on opittu avuttomuus?

Opittu avuttomuus (learned helplessness) on hevosen  – kuten myös ihmisen tai minkä tahansa eläimen – voimakkaimpia stressitiloja. Opitun avuttomuuden ilmiönä määritteli USA:lainen psykologi Martin Seligman 1960-luvun lopulla koirilla tehdyssä tutkimuksessa.

Opitusti avuttoman hevosen käytös saattaa muistuttaa monella tavalla rauhallisen hevosen käytöstä ja siksi sen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Usein kokeneenkin kouluttajan on tutustuttava hevoseen tarkemmin, jotta voi määritellä millaisesta käytöksestä on kyse. Opitulla avuttomuudella on joitain selkeitä tunnusmerkkejä, joiden ilmaantuessa sitä täytyy epäillä.

Mistä opitun avuttomuuden tunnistaa?

Opitun avuttomuuden tilassa hevonen

  • reagoi ärsykkeisiin (ympäristön muutoksiin sekä ratsastajan tai käsittelijän pyyntöihin ja apuihin) epänormaalin hitaasti ja välinpitämättömästi
  • seisoo ja liikkuu tyypillisesti kaula lautamaisen suorana ja jäykästi alhaalla
  • ei kannattele kehoaan, vaan rintakehä ja säkä painuvat matalalle alas lapojen ja etujalkojen väliin
  • liikkuu töksähtelevällä ja kömpelöllä tavalla, eloisuus, kepeys ja helppous puuttuvat
  • saattaa liikkua myös hätäisesti ja kiirehtien
  • ei ole välttämättä lainkaan kiinnostunut ruuasta, joka sitä normaalisti kiinnostaa
  • syö hitaasti ja huolimattomasti, jos syö
  • ei vaikuta kiinnostuneelta ympäristön tapahtumista, mutta kun havahtuu reagoimaan, saattaa reagoida epänormaalin rajusti ja hallitsemattomasti
  • silmät näyttävät sameilta, lasittuneilta, ilmeettömiltä
  • silmien, sierainten ja/tai suun  ympärillä ”huoliryppyjä”, myös kurkunpää voi olla kuroutuneen ja kireän näköinen
  • korvat eivät liiku rennosti ja normaalisti ympäristön ääniä seuraillen vaan niiden liikkeet jähmettyvät sivulle
  • hevoselle luontainen seurallisuus, eloisuus ja uteliaisuus puuttuu
  • hevonen ei juuri opi
  • opittu avuttomuus saattaa liittyä johonkin tiettyyn tilanteeseen ja asiaan, jonka läsnä ollessa hevonen yhtäkkiä sulkeutuu tai se voi olla vallitseva piirre hevosen käytöksessä joissain tilanteissa, pahimmillaan kaikkialla
  • hevonen voi sulkeutuessaan olla tunnoton vain paikallisesti, kuten vaikkapa vain toisen pohkeen tai ohjan avuille, tai yleisesti kaikille avuille
  • pitkään opitusta avuttomuudesta kärsineissä hevosissa alkaa yleensä myös näkyä pitkäaikaisen stressin aiheuttamia fyysisiä oireita, kuten kiilloton karva ja kuihtunut yleisolemus

Oireet näkyvät selkeimmin, kun hevonen saa seistä ja liikkua vapaasti haluamallaan tavalla. Esimerkiksi ratsastuksessa ratsastaja voi avuillaan ja esimerkiksi ohjien tai apuohjien avulla saada hevosen liikkumaan toisenlaisessakin asennossa.

Mikään näistä tekijöistä yksin ei tarkoita sitä, että hevosen käyttäytyminen välttämättä olisi opitusti avutonta. Kyse voi olla esimerkiksi akuutista, ohimenevästä kivusta tai pelosta, jonka syy tulisi heti selvittää, jottei tilanne pääsisi kehittymään opituksi avuttomuudeksi.

Mikäli hevonen on rento ja siksi rauhallinen, se reagoi rauhallisenakin normaalin kiinnostuneesti ympäristöönsä ja elehtii monipuolisesti ja vapautuneesti korvillaan ja silmillään sekä koko kehonsa kielellä.

Tässä linkki tekstiin tutkimuksesta, jossa tutkittiin juuri opittua avuttomuutta ilmentäviä asioita hevosessa. Linkissä on hyviä ja havainnollisia kuvia aiheeseen liittyen.

Miten opittu avuttomuustila syntyy?

Opittu avuttomuustila aiheutuu siitä, että hevonen altistuu toistuvasti kivulle, epämukavuudelle tai pelolle niin, ettei sillä ole mahdollisuutta omalla käytöksellään välttää sitä. Tällöin hevonen saattaa ikäänkuin poistua henkisesti paikalta ja vaipua opittuun avuttomuuteen. On syytä tarkkailla opitun avuttomuuden merkkejä silloin, kun hevonen vaikuttaa olevan ”laiska”, ”itsepäinen”, ”pomminvarma”, ”umpikiltti”, jne.

Opittua avuttomuutta voidaan saada aikaan pelkoa, epämukavuutta tai kipua aiheuttavalla koulutuksella. Esimerkiksi, jos hevonen pelkää ja sitä jatkuvasti rangaistaan pelon merkeistä, kuten levottomasta liikkumisesta tai säikkymisestä, se saattaa lopulta lakata näyttämästä pelon merkkejä. Silti pelko on ennallaan ja rangaistukset vain lisäävät sitä. Tällöin riski opitun avuttomuustilan kehittymiseen on suuri. Myös jatkuvat voimakkaat avut ilman mahdollisuutta vapautua niistä (esim. jatkuva kova kuolaintuntuma), aiheuttavat riskin opitun avuttomuuden kehittymiseen.

Joissain koulutusmenetelmissä opittua avuttomuutta jopa tavoitellaan, koska silloin hevonen saattaa vaikuttaa äärimmäisen nöyrältä ja tahdottomalta. Tällöin stressin aiheuttamat haitat eivät varmaankaan ole kouluttajan tiedossa. Tilanne on helppo ymmärtää, jos sen siirtää ihmisiin: jos esimerkiksi pelkäävää lasta toistuvasti rangaistaan pelon näyttämisestä, eivät tulokset luultavasti ole millään tavalla hyväksi kenellekään.

Opittu avuttomuus voi myös aiheutua jostain, mitä käsittelijä / kouluttaja ei ole huomannut, kuten hiertävästä satulasta tai muusta jatkuvasta kivusta tai epämukavuudesta, jolle hevonen altistuu. Kroonisten lievien terveysongelmien kanssa on sama ongelma: vaikka hevonen fyysisesti rasituksen kestäisikin ongelmien pahentumatta tai jopa niiden helpottuessa liikkeen myötä, voi jatkuva kivun kanssa liikkuminen aiheuttaa opitun avuttomuuden kaltaisia ongelmia.

Opittu avuttomuustila yleistyy

Kerran opittuun avuttomuuteen päätynyt hevonen saattaa alkaa sulkeutua hyvinkin herkästi erilaisista tilanteista, jotka muistuttavat aiempaa kokemusta. Avuttomuustila voi myös yleistyä niin, että se alkaa leimata hevosen kaikkea käytöstä. Opittua avuttomuutta on miltei mahdotonta saada kokonaan koulutettua pois.

Opitusta avuttomuudesta on syytä tietää myös, että siihen päätyessään hevosen aivot eivät oikeasti enää havaitse niitä ärsykkeitä, jotka avuttomuustilan laukaisevat. Jos se siis vaikuttaa täysin turralta pohkeelle, apujen voimistamisesta ei ole apua, koska hevonen ei tunne sitä. Jossain saattaa kulkea raja, joka ylittää ärsykekynnyksen ja hevonen taas reagoi. Tällöin kuitenkin reaktiot saattavat olla arvaamattomia ja reagoinnin aikaansaamiseen tarvittava voima niin kova, ettei sellaisen käyttäminen ole hyväksyttävää.

Opitusti avuttoman hevosen kouluttaminen

Vaikka opitusti avuttoman hevosen kouluttaminen on hankalaa, koska se helposti vaipuu avuttomuuteen pienistäkin ristiriitatilanteista, on se kuitenkin mahdollista. Parhaiten onnistutaan, jos opetusta voidaan tehdä tavalla, joka ei lainkaan muistuta aiempia kokemuksia. Kun koulutuksessa edetään todella huolellisesti ristiriitatilanteita välttäen, saattaa hevonen alkaa käyttäytyä uudelleen opetettujen asioiden kohdalla täysin normaalisti ja vapautuneesti.

Lähteitä ja lisää tietoa

Tuire Kaimio: Hevosen kanssa, WSOY 2004, erityisesti sivut 150-155 (Opittu avuttomuus eli kipuun tottuminen), 128-130 (Stressi) ja 65-69 (Flooding).

Tietoa opitusta avuttomuudesta englanniksi ja linkkejä eteenpäin