Eläinten hyvinvointia ymmärretään nykyään mitata sen perusteella, mitä eläin haluaa ja tarvitsee. Kaikilla eläinlajeilla on ominaiset käyttäytymistarpeensa. Mitä paremmin nuo tarpeet täyttyvät, sitä stressittömämpi ja hyvinvoivampi eläin. Käyttäytymistarve ei poistu, vaikka sen tarkoitus olisi täytetty muulla tavalla. Esimerkiksi, jos eläimelle tarjotaan sen fyysisesti tarvitsema ruoka annoksena eteen, sillä on silti käyttäytymistarve etsiä ja hankkia ruokaa itse lajilleen tyypillisellä tavalla. Käyttäytymisen estyminen aiheuttaa ongelmia. Sama pätee yhtä hyvin harraste-eläimiin, tuotantoeläimiin ja eläintarhaeläimiin.
Hevosia halutaan hoitaa hyvin – ainakin ihmisten näkökulmasta
Hevosia hoidetaan nykypäivänä kalliisti ja huolellisesti, yleensä suurella tietämyksellä. Kuitenkin monesti mennään osittain huti siitä, mitä hevonen tarvitsisi. Lajina hevonen on vaeltava laumaeläin, jonka suurimmat tarpeet ovat sosiaalinen kanssakäyminen muiden hevosten kanssa, vapaa liikkuminen, ruuanhankinta ja syöminen.
Hevoset ovat kyenneet 55 miljoonan vuoden lajikehityksensä aikana sopeutumaan hyvin erilaisiin ympäristöihin. Ne ovat selvityneet hyytävässä kylmyydessä, paahtavassa kuumuudessa, tasangoilla ja vuoristoissa. Näihin kaikkiin oloihin hevoset ovat sopeutuneet, kunhan niillä on ollut mahdollisuus etsiä ja löytää itselleen korsirehua, liikkua ja elää laumoissa.
Käyttäytymishäiriöitä ja sairauksia
Keskeisimmät tarpeet voivat nykyhevosen elämässä olla hankalimmillaan hyvin puutteellisesti täyttyneet. Hevonen saattaa elää suuressakin tallissa lähes täydellisesti sosiaalisesti eristettynä. Sen vapaa liikunta on usein rajoitettu minimaaliseksi eikä mikään sen ympäristössä aktivoi sitä liikkumaan oma-aloitteisesti. Ravinto tarjoillaan tyypillisesti yhteen kasaan nenän eteen.
Tällainen elämä passivoi eläintä ja usein aiheuttaa erilaisia häiriökäytöksiä eläimen pyrkiessä toteuttamaan vajavaisiksi jääviä käyttäytymistarpeitaan. Hevonen saattaa pureskella syömisentarpeessaan kaikkea ulottuvillaan olevaa, reagoida ylikorostuneesti muihin hevosiin ja ihmisiinkin, liikkua kiihtyneesti liikkumaan päästessään. Toisaalta hevonen voi vaipua eleettömään apatiaan.
Myös stereotyyppinen käyttäytyminen kuten imppaaminen ilmentää eläimen stressiä. Eläin yrittää stereotypialla korvata puutteellisia käyttäytymistarpeitaan ja helpottaa stressaantumista. Monien ongelmakäytösten tarkkaa syntymekanismia ei vieläkään tunneta eikä sen merkitystä eläimelle täysin tiedetä. Se kuitenkin tiedetään, että stereotyyppisiä käytösmalleja ei tavata lainkaan luonnonmukaisissa oloissa elävillä hevosilla. Niitä ilmenee vain ihmisten hoivissa.
Lajityypilliseen elämään sopeutunut elimistö yleisesti oireilee sille luonnottomissa oloissa. Mahalaukku kärsii vatsahapoista, joita 17-20 h / vrk syömään sopeutunut eläin erittää koko ajan. Toisaalta rajoittamaton nykyrehujen syöminenkään ei ole yleensä kestävä ratkaisu lihavuuden aiheuttamien vakavien terveysongelmien myötä.
Passivinen elämäntapa tekee tukirakenteista ja koordinaatiosta heikommat. Tämä näkyy kömpelönä liikkumisena ja rasitusvammoina.
Ihmisten ennakkoluuloja
Lajityypillisten olosuhteiden tarjoamista hevoselle pidetään usein hankalana ja vaarallisenakin. Turvallisemmalta tuntuu pitää hevonen yksinäisyyteen eristettynä ja liikkumattomana kuin päästää se liikkumaan vapaasti ja elämään sosiaalista elämää toisten hevosten kanssa. Nykyään monilla hevosihmisillä ei edes ole kokemusta hevosten pitämisestä laumoissa. Jopa kesälaitumelle päästäminen saattaa tuntua omistajasta vaikealta.
Itse kasvoin hevosihmiseksi ratsastuskoululla, jossa asui n. 30 hevosta. Opin, että hevoset ulkoilevat kaikki yhdessä, joka päivä, kelistä riippumatta. Hevosia ei ollut tarvetta loimittaa, ne kasvattivat talvikarvan ja tarkenivat mainiosti kovassakin pakkasessa. Iltaisin hevoset työskentelivät ratsastustunneilla, hikosivat, jos hikoilutti ja kuivuivat sen jälkeen.
45 vuotta käytännön kokemusta
Menin eilen vierailemaan tälle kotitallilleni, oululaiselle Saaran tallille. Tallin omistaja, Saara Moilanen on asunut ja elänyt hevostensa kanssa samaa taloutta nyt 45 vuotta. Ratsastuskoulu perustettiin 1971 ja Saara on nyt 77-vuotias. Kyselin Saaralta tarkemmin hänen kokemuksiaan hevostenpidosta.
Vuosikymmenten aikana tallilla on asunut satoja hevosia. Vaihtuvuus tosin on pieni, Saaran hevoset elävät tallilla pitkään. Ne ovat olleet pitkäikäisiä ja kestäviä. Joukossa on ollut kaikenlaisia hevosia, ruunia, tammoja ja oreja. Poneja, suomenhevosia, puoliverisiä, arabeja, angloarabeja. Itse kasvatettuja, muualla Suomessa syntyneitä ja Euroopasta tuotuja.
Anna ja Meri-Nelma Saaran tallilla 1985
Onko Saara sinulla koskaan ollut hevosta, joka ei sopeutuisi elämään laumassa?
- Ei. Yksi suomenhevosruuna oli hyvin orimainen. Se tarhaili jonkin aikaa yksin, mutta ajan myötä oppi laumaan sekin ja nykysin on siellä yhtä luontevasti kuin muutkin. Muutoin kaikki ne sadat hevoset, jotka ovat talliin tulleet tai siellä syntyneet ovat aina asuneet laumassa. Sellainen hevonen on. Laumaeläin. Orit tosin ovat olleet erillään, mutta niitä ei ole tallissa ollut montaa. Ruunauksen jälkeen ne ovat myös siirtyneet laumaan.
Onko laumaan totuttamiseen ollut jokin systeemi?
- Yleensä uudet hevoset tarhailevat aluksi erillään, yhdessä tulleet ensin yhdessä keskenään. Laumaan ne opetetaan mieluiten hokkikauden ulkopuolella. Yhdistämisessä on tärkeää, että hevosilla on reilusti heinää tarjolla, moniin eri paikkoihin ympäri tarhaa tarjottuna. Nopeasti ne asettuvat syömään. Aluksi uudet hevoset ovat hieman erillään muista. Muutamissa viikoissa ne asettuvat pysyvään rooliinsa laumaan. Suuressa laumassa hevoset muodostavat pienempiä kaveriporukoita, joissa ne oleilevat eri puolilla tarhaa.
Onko laumassa sattunut onnettomuuksia?
- Ei juuri mitään, mitä hevoset olisivat aiheuttaneet toisilleen. Jokunen potkuvamma vuosikymmenten aikana. Naarmuja on jonkin verran, yleensä täysin harmittomia. Muutamat vakavammat onnettomuudet ovat johtyneet esimerkiksi jäisistä koppurakeleistä, ei laumaelämästä.
Hevoset on tapana päästää karsinoistaan vapaana tarhaan ja kutsua ne myös vapaana talliin, ne osaavat jokainen mennä itsenäisesti omiin karsinoihinsa. Onko koskaan ollut hevosta, joka ei olisi tätä toimintamallia oppinut?
- Kaikki ovat oppineet muutamassa päivässä. Jos karsinapaikkoja vaihdetaan, sekin muutos onnistuu muutamassa päivässä. Poikkeuksia ei ole ollut.
Video on kuvattu eräänä huhtikuisena aamuna pari vuotta sitten, kun satuin paikalle juuri Saaran hevosten siirtyessä tallista tarhaan. Sama käytäntö toistuu joka päivä.
Onko kouluttamiseen jokin systeemi?
- Hevosilla on aina tarhassa heinät odottamassa, samoin karsinoissa talliin tullessa. Hevoset päästetään ovesta talliin muutamassa erässä, ei kaikki yhtä aikaa. Aluksi ne tarvitsevat ohjausta löytääkseen oikeaan karsinaan, mutta oppivat nopeasti.
Palelevatko hevoset koskaan, vaikka niillä ei käytetä lainkaan loimia?
- Eivät. Hevoset kasvattavat talvikarvan ja se suojaa ne hyvin kylmältä. Yksi ponitamma meillä oli, joka tuulisella sadesäällä vaikutti toisinaan palelevan. Kun pakkanen on n. – 25 astetta ja varsinkin, jos tuulee, hevoset saattavat alkaa heinien loputtua oleilla enemmän portilla. Silloin ne yleensä otetaan tavallista aiemmin sisälle. Yli -30 asteen pakkasillakin ne ulkoilevat kyllä, mutta tavallista lyhyemmin.
- Yhtäkään hevosta ei loimiteta. Osa hevosista on tullut omistajilta, jotka ovat loimittaneet niitä, mutta kenelläkään ei ole ollut mitään vaikeuksia sopeutua loimettomuuteen. Ulkomailta tulleet kasvattavat yhtä hyvän talvikarvan kuin muutkin.
Onko ollut vaikeuksia hevosten kuivumisen kanssa, kun ne kuitenkin hikoilevat ratsastustunneilla?
- Ei ole ollut. Kaikki ne tallissa yön aikana kuivuvat eikä koskaan ole ollut mitään ihosairauksia.
Onko yhtään hevosta klipattu?
- Yhtään hevosistamme ei ole koskaan klipattu.
Miten hevosia ruokitaan?
- Tärkein on hyvä heinäruokinta. Hevosilla tulisi olla jotain purtavaa mahdollisimman suuren osan päivästä. Yleensä hevoset saavat heinäannoksen viisi kertaa päivässä. Kaksi näistä jaetaan ulos. Ulkona hevoset käyttävät syömiseen paljon aikaa, koska heinät jaetaan ympäri tarhaa pieniin kasoihin. Pyrimme jakamaan kasoja kaksi kertaa enemmän kuin hevosia. Isossa tarhassa ulkoilee nyt 23 hevosta. Niille jaetaan kerralla noin 40 kiloa heinää. Sen syömiseen ne käyttävät 2-3 tuntia. Syömisen aikana hevoset vaihtavat usein ruokailupaikkaa ja näin tulee liikettä ja syöminen hidastuu.
- Heinän lisäksi hevosille on ollut tarhassa puita jyrsittäväksi. Sellaiseen niillä on suuri tarve ja ne käyttävät siihen paljon aikaa. Nyt, kun tarha-alueen puista ei ole enää paljon jäljellä, tarjoamme niille havuja ja rankoja purtavaksi mahdollisuuksien mukaan. Uskon, että esimerkiksi hiekansyönti johtuu hevosen suuresta tarpeesta etsiä ruokaa. Jos muuta ei ole tarjolla, maatakin syödään.
Mitä Saara haluaisit sanoa nuorille hevosihmisille?
- Toivoisin hevosihmisten ymmärtävän, millainen eläin hevonen on. Se on laumaeläin. Se tarvitsee hevosseuraa, mahdollisuuden liikkua vapaasti laumassa ja paljon korsirehua. Näissä oloissa hevosista tulee myös helposti käsiteltäviä ja rauhallisia, niiden on helppo tehdä työnsä.
Lisää tietoa:
Seura- ja harrastuseläinten hyvnvoinnille tärkeät käyttäytymispiirteet
Eläinsuojeluasiamies: ”Käyttäytymistarpeilla tarkoitetaan eläimen käyttäytymistä tai toimintaa, joka on välttämätöntä eläimen normaalille kehittymiselle sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Käyttäytyminen tai toiminta itsessään on eläimen hyvinvoinnille tärkeää, toiminnan lopputuloksesta riippumatta.”
Eläinlääkäri, tutkija ja laukkahevosvalmentaja Per Michanek: ”Karsina aiheuttaa enemmän onnettomuuksia kuin pihattoelämä”
2011 Ruotsissa tehty tutkimuskatsaus, jossa käsitetiin suurta määrää viime vuosikymmeninä tehtyjä tutkimuksia ryhmätarhauksesta. ”…hevoset pidetään edelleen usein yksin, jolloin niillä on rajoitetusti tai ei ollenkaan kontaktia muihin hevosiin. Tämä on yllättävää, kun tiedetään että hevosten pitäminen ryhmissä on todettu parhaaksi tavaksi täyttää niiden fyysiset ja käyttäytymiseen liittyvät tarpeet…”
Lämmönsäätely ja loimitus Hevostietokeskus.fi
Suomenkielisiä tutkimustiivistelmiä hevosten pidosta ja käyttäytymisesta Hevostietokeskus.fi
Hevosen stereotyyppinen käyttäytyminen shkl.net
Hevosten stereotyyppinen käyttäytyminen sahy.fi
Suomalainen väitöstutkimus hevosten puunpurennasta Karin Hemmann
Laiduntaminen osana hevosen ja laitumen hoitos, Markku Saastamoinen
Hevosen hyvinvointi ja terveys laitumella, Hippolis
Anna Kilpeläinen - PedaEquest ® 