Halutaan unelmien hevonen!

Kaikilla hevosihmisillä on hevosunelmia. Olen kysynyt lukuisilta opiskelijaryhmiltä koulutuksen alussa, miten he kuvailevat unelmahevostaan. Hevosta, jonka kanssa on upeaa harrastaa, ihanaa tehdä töitä.

Vastaukset ovat samansuuntaisia. Ykköseksi nousee rauhallinen. Peloton, turvallinen, luotettava, rohkea. Mutta myös innokas, kommunikoiva, vastaanottavainen, nopea oppimaan, läsnäoleva, ystävällinen.

Miten sinä kuvailisit unelmahevostasi?

Unelmia saa ja pitää olla, jotta voi asettaa tavoitteita. Hevosten kouluttamisessa täytyy tietää, mitä tavoitellaan. Ei pelkästään mikä toimintatapa tai temppu on tavoitteena, vaan myös minkälaista tunnetilaa ja vireystilaa tavoitellaan.

Kun tavoite on kirkkaana mielessä, voi kouluttamista suunnitella. Vaikka tavoite olisi kaukana, jokainen vaihe voi suunnata sitä kohti.

Mitkä valinnat ja toimet vievät kohti yllä kuvailtua tavoitetta?

Sanat kuvailevat hevosta, joka voi hyvin. Stressi tyhmentää. Vaikutuksesta voi olla hyötyä, kun on tarve keskittyä yhteen tärkeään asiaan ja sulkea muu pois. Stressi auttaa suuntaamaan huomion ja voimat stressin aiheuttajaan: voimanponnistukseen tai uhkaavalta vaikuttavaan asiaan, jotta selviytyminen paranee. Liiallinen stressi tosin sotkee pakan.

Stressin tyhmentävä vaikutus on monissa tilanteissa haitaksi. Se voi tehdä hevosesta juuri päinvastaisen kuin unelmahevonen on. Huomio on muualla, keskittyminen vaikeaa, käyttäytyminen levotonta, hätäistä, rajua tai sammunutta.

Stressissä käyttäydytään kaavamaisesti, tutulla, urautuneella tavalla. Oppiminen vaikeutuu. Pelossa tai kivussa ei ole edes mahdollista kokea normaalilla tavalla mielihyvää, joten tarjotut palkinnot lepohetkinä, ruokana tai rapsutuksina eivät palkitse, ainakaan riittävästi. Hevonen vaikuttaa tyhmältä, se ei tunnu oppivan.

Paineen alla hevosen voi olla vaikea huomata edes rangaistuksia tai välttää niiden aiheuttajaa. Stressissä jää kyllä muistijälkiä ja opitaan, mutta usein eri asioita kuin oli toiveissa.

Turvalliseksi koettu tilanne on tehokas ja toimiva

Käyttäytyminen on erilaista tilanteessa, joka tuntuu turvalliselta ja palkitsevalta. Turvallisuudentunne aktivoi hermoston parasympaattista puolta. Silloin voi olla utelias, kommunikoiva, läsnäoleva, innostunut, nokkela, nopeaoppinen, huomioonottava, joustava, iloinen, levollinen, tyytyväinen. Kaikki tämä on välttämätöntä niin hevoselle kuin hevosen kanssa toimivalle ihmisellekin. Silloin unelmien yhteistyö on mahdollista.

Keskushermosto ja hormonit ohjaavat käyttäytymistä ja tunteita väistämättä. Se on järjestelmä, joka on taannut lajien selviytymisen ja jota ei saa pois päältä. Sitä ei voi käskeä, se ohittaa tietoisen ajattelun.

König v. Borstel, 2017:
Indicators of stress in equitation

Mitä sitten voi tehdä?

Kouluttamisessa kannattaa panostaa matalastressisyyteen. Huolehtia hevosen käyttäytymistarpeiden tyydyttymisestä ja terveydestä. Opettaa uudet asiat turvallisen tuntuisessa ympäristössä, palkitsevalla tavalla ja niin vaiheittaisesti, että hevonen kokee ne helpoiksi. Kun hevonen oppii varmoja perustaitoja, joihin yhdistyy turvallisuudentunne ja levollisuus, niiden avulla on helppo kohdata haasteita.

Hyvin opitut, tutut, palkitsevat toimintatavat auttavat kokemaan olon turvalliseksi myös uudessa ympäristössä tai silloin kun vaatimustaso kasvaa. Hyvien kokemusten varassa kestää satunnaisia huonompiakin.

Elämä ei ole unelmaa eikä kaikki mene kuin sadussa. Silti ymmärrys ja tietoiset valinnat kouluttamisessa ja hevostenpidossa auttavat kohti unelmia.