Käytä nyt järkeä

Maalaisjärki on mahtava juttu. Kun harkitsee hetken ja käyttää olemassa olevaa tietoaan ja osaamistaan, moniin asioihin löytyy fiksu ratkaisu. Varsinkin, jos kouluttautuu, kartuttaa kokemusta ja kuuntelee asiantuntijoita, oma tietopääoma riittää usein pitkälle.

Ihmisen ajattelu on silti aina vinoutunutta. Se ei ole tyhmyyttä tai tietämättömyyttä vaan ihmisenä olemisen yksi ominaisuus. Se, että aivot toimivat nopeasti ja tekevät pikaisia johtopäätöksiä jo ennen kuin tietoinen ajattelumme ehtii väliin, on monissa tilanteissa hyödyllistä ja tehokasta arjen sujuvuuden kannalta.

Ajatteluumme väistämättä vaikuttavat vinoumat voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia ja niistä on hyvä olla tietoinen. Mitä suuremmasta ja tärkeämmästä päätöksestä tai mielipiteen muodostuksesta on kyse, sitä tärkeämpää on pyrkiä hakemaan sen taustalle mahdollisimman pitävät faktat.

Ihmistieteet ovat tunnistaneet ajattelustamme useita rajoitteita. Koska ne ovat ihmisen lajinomaisia ominaisuuksia, niiltä eivät säästy sen enempää maalaisjärkiset naapurintädit kuin yliopistotutkijatkaan. Ainoa, millä voimme hallita ajatusvinoumien vaikutusta, on tieto vinoumien olemassaolosta ja ymmärrys siitä, miten voimme tarkentaa käsityksiämme.

Uskomusten pysyvyys

Ihmisellä on taipumus pysyä käsityksissään. Se on monella tavalla järkevää, jatkuva mielen muuttelu tai asioiden jokapäiväinen uudelleen harkitseminen tekisi arjesta hyvin työlästä.

On silti erikoista lukea tutkimuksesta, jossa ihmiset tekivät tehtäviä ja saivat palautteeksi olevansa niiden tekemisessä keskimääräistä etevämpiä tai heikompia. Tämä kerran muodostunut käsitys omasta pätevyydestä ei muuttunut, vaikka heille myöhemmin kerrottiin, että arviointi oli täysin sattumanvaraista eikä perustunut heidän suoriutumiseensa lainkaan. Näkemykset eivät sittenkään muuttuneet, vaikka heille näytettiin arvioijien saamat kirjalliset ohjeet mielivaltaisesta arvioinnista (Nisbett & Ross, 1980, Hakkarainen, 2008).

Vahvistusvinouma

Muodostuneet käsitykset vahvistuvat nopeasti. Kiinnittäessämme huomiomme johonkin asiaan, alamme myös nähdä ympärillämme lisää asioita, jotka vahvistavat käsitystämme. Samaan aikaan emme huomaa ohittavamme toisia, jotka haastaisivat uskomuksemme.

Ensi kerran kuultu, vakuuttavalta vaikuttava tieto voi jo aiheuttaa sen, ettei vastakkaista näkemystä ole enää valmis kuuntelemaan tasavertaisesti. Esimerkiksi kuullessamme vakuuttavan esittelyn jonkin tuotteen erinomaisuudesta, suhtaudumme sen jälkeen samaa tuotetta koskevaan kritiikkiin varautuneemmin.

Tällaisessa omien käsitysten vahvistumisessa puhutaan vahvistusvinoumasta. Se on kehittynyt, koska se on tehnyt toiminnastamme nopeampaa, tehokkaampaa ja auttanut luomaan yhtenäisiä toimintakulttuureja. Uskomalla yhdessä yhteiseen asiaan ja toimimalla tehokkaasti sen eteen tarkistamatta kaikki muita vaihtoehtoja, on saatu tuloksia, jotka ovat auttaneet selviytymisessä. On rakennettu asumus, metsästetty, kasvatettu lapsia, noudatettu yhteisön tapoja. Tämä pätee tänäkin päivänä. Vahvistusvinoumasta on kuitenkin haittaa tilanteissa, joissa ympäristö tai tarpeet muuttuvat ja toimintaa täytyy uudistaa. Ilmastonmuutos on yksi esimerkki, joka vaatii ihmisiltä toiminnan ja käsitysten uudelleenjärjestelyä.

Vahvistusvinoumaan liittyy se, että pidämme vakuuttavina hatariakin todisteita uskomustemme luotettavuudesta. Kohdatessamme ristiriitaisia näkemyksiä, vaadimme niiltä paljon suurempaa virheettömyyttä ja todistusvoimaa ennen kuin annamme niiden vaikuttaa ajatteluumme.

Olemme saattaneet kuulla uskomuksen, että punarautiaat hevoset ovat hankalia. Myöhemmin tavatessamme punarautiaan hevosen, joka käyttäytyy epätoivotusti, uskomus saa vahvistuksen: ”Ukki oli oikeassa!”. Samalla saattaa jäädä huomaamatta, että olemme tavanneet monia aivan normaalisti käyttäytyviä punarautiaita ja toisaalta hankalaa käyttäytymistä on ollut muunkin värisillä hevosilla.

Peruskäsitykset

Tiedetään, että ihmisen yksilöllinen tapa hahmottaa maailmaa alkaa muodostua jo hyvin varhain. Rakennamme havainnoistamme ja saamastamme tiedosta kuvan maailmasta ja lisäämme uutta tietoa aiemman osaksi.

Uuden oppiminen on kohtuullisen helppoa, jos tieto asettuu luontevasti vanhan tiedon jatkoksi. Hankalaksi menee, jos uusi tieto ei ole sopusoinnussa aiempien käsitysten kanssa. Emme välttämättä lainkaan edes tiedosta, että uusi tieto haastaa olemassa olevan käsityksemme syvimmät rakenteet. Ongelma saattaa tuntua siltä, ettemme ihan ymmärrä uutta tietoa. Saatamme osata soveltaa uutta tietoa joissain kohdissa, mutta sen soveltaminen laajasti voi olla mahdotonta. Helposti myös ohitamme kohdat, joita emme ymmärrä.

Mikäli emme huomaa, että uusi tieto haastaa jotain tietorakenteemme peruskiviä, saatamme opiskellakin vuosikausia ilman, että opiskelu lopulta juuri vaikuttaa käsityksiimme. Ymmärryksemme mannerlaattojen liikuttelu on työlästä ja vaatii suurta ponnistelua. On helpompaa todeta, että koska tänäkin kesänä palelin, ei ilmastonmuutosta taida tullakaan.

Ajattelun oikopolut

Etsiessämme ratkaisua asiaan, jota emme tunne, aivomme ovat nopeat käyttämään oikopolkua löytääkseen vastauksen, joka tuntuu oikealta. Aivojen tunnistettuja oikomistapoja kutsutaan heuristiikoiksi.

Saatavuusheuristiikka saa meidät valikoimaan tietoa sen helppouden tai ymmärrettävyyden perusteella. Luennolta voi jäädä mieleen vain se yksi esimerkki, joka oli itselle tuttu, vaikka tosiasiassa se saattoi olla sivuseikka laajemman ja vaikeamman kokonaisuuden yhteydessä. Itse havaittu sää on konkreettinen tieto, jonka varassa voi tuntua helpommalta arvioida ilmaston muuttumista kuin tutustua vaikeasti ymmärrettävään tieteelliseen tutkimukseen.

Ankkurointi puolestaan tarkoittaa sitä, että arvioimme asioiden laatua tai arvoa suhteessa johonkin. Hevosen 6 tunnin tarhausaika voi tuntua pitkältä, jos sillä on aiemmin ollut mahdollisuus ulkoilla vain 3 tuntia. Sen rinnalla saattaa unohtua, että hevosen liikkumisen tarve on lähes ympärivuorokautinen.

Edustavuusheuristiikka tarkoittaa sitä, että teemme nopeita tulkintoja esimerkiksi ihmisten ammateista heidän käyttämiensä vaatteiden perusteella tai tuotteen ympäristöystävällisyydestä pakkauksen värin perusteella. Tämä voi olla tehokastakin ja saatamme osua oikeaan, mutta erehtymisen mahdollisuus on suuri. Tieto, joka esitetään tieteellisen näköisesti ja jonka yhteydessä puhutaan tutkimuksista, voi tuntua yhtä vakuuttavalta kuin tieteellisen prosessin läpikäynyt tieto, jos taustoja ei tunne tai selvitä tarkemmin.

Miten vältellä ajattelun sudenkuoppia

Nykypäivän nopea tiedon ja tutkimuksen kehitys haastaa meitä. Ihmislajina emme nopeasti muutu toisenlaisiksi tiedon käsittelijöiksi, joten ainoa vaihtoehto on oppia tunnistamaan rajoitteemme ja oppia toimimaan niiden kanssa.

Yksi toimiva ohje on hidastaa ajattelua. Nopeiden johtopäätösten sijaan tärkeissä kysymyksissä on hyvä harkita hetki, selvittää useampia näkökulmia ja tehdä johtopäätöksiä vasta, kun tietoa on kertynyt enemmän.

Jotta voisi haastaa edes omia peruskäsityksiään, täytyisi tulla ensin tietoiseksi niistä ja havaita, että vaihtoehtoisiakin käsityksiä on. Kannattaa siis keskustella ja kuunnella yrittäen ymmärtää, miten toiset ihmiset asiat näkevät. Opiskelu ja muu tiedonhankinta auttaa tietysti myös.

Neurotieteilijä Katri Saarikivi antoi ohjeeksi inspiroivassa podcastissa Onko ihminen järkevä eläin?, että jonkun esittäessä omista käsityksistämme poikkeavia näkemyksiä, on järkevää antaa niille mahdollisuus. Uutta tietoa voi kuunnella ainakin hetken aikaa avoimin mielin ja pohtia ”entä jos se onkin noin”.

Tiedon nopeassa muutoksessa opetuksenkin rooli muuttuu. Opetuksen tavoitteena ei voi olla ”muista tämä” vaan ennemminkin ”kiinnostu tästä”. Tietäminen ei ole enää vain kykyä muistaa ja toistaa vaan kykyä löytää ja käyttää informaatiota sekä esittää mielekkäitä kysymyksiä. Koulujen on tärkeää opettaa ajattelun taitoja ja hyvällä tavalla kriittistä suhtautumista tietoon. Uteliaisuus, halu tutkia asioita ja laajentaa ymmärrystä auttaa selviytymään monimutkaistuvan tiedon viidakoissa.

Tieteellinen ajattelutapa tarkoittaa, että omia käsityksiä haastetaan huomioimalla myös ristiriitaiset näkemykset ja selvittämällä todenperäisyyttä tasavertaisesti. Kun omat näkemykset pysyvät pätevinä haasteidenkin edessä, niiden voi ajatella olevan entistäkin luotettavampia. Jos taas käsityksistä löytyy heikkouksia, niitä voi olla syytä arvioida uudelleen ja muokata.

Perimmäisten, muun tiedon pohjalla olevien peruskäsitysten haastaminen on kovaa työtä ja vie paljon energiaa. Sitä ei ole tarkoituksenmukaista tehdä turhaan, mutta tarvittaessa täytyy olla varautunut ponnistelemaan myös niiden äärellä.

Tieteellisen tutkimuksen metodi

Tieteellinen tutkimus perustuu sekin arkijärkeen. Se on pitkälle vietyä arkiajattelua, jossa käsityksiä tai oletuksia eli hypoteeseja haastetaan järjestelmällisesti vertaamalla niiden paikkansapitävyyttä sattumanvaraisuuteen.

Jos 100 hevosella havaitaan tunnettuja myönteisen hyvinvoinnin merkkejä niiden saadessa elää määritellyllä tavalla lajityypillisissä olosuhteissa, havainto vahvistuu vasta, kun erilaisissa olosuhteissa elävien hevosten ryhmissä saadaan heikompia tuloksia. Kun samat tulokset jatkossa toistuvat lukuisissa eri tutkimusasetelmissa, eri tutkijoiden ja hevosryhmien osalta, voidaan vakuuttua siitä, että näiltä tutkituilta osin lajityypilliset olosuhteet ovat todennäköisesti korvaamattomia hevosten hyvinvoinnin kannalta.